Maatalous

Ravinteiden tasaisempi jako torjuisi nälkää ja luontokatoa – tutkijat visioivat kannustimeksi planeettavaluuttaa

Planeettavaluutta olisi markkinavetoinen järjestelmä, jossa ravinteet kierrätettäisiin ja jaettaisiin nykyistä reilummin koko ihmiskunnan kesken.
Kaijaleena Runsten
Tutkijoiden visiossa ylijäämäravinteita vietäisiin tehostamaan ruuantuotantoa maihin, joissa niistä on pulaa. Kuva on porkkanaviljelykseltä Namibiasta.

Pohjoisella pallonpuoliskolla päätyy peltojen kautta vesistöihin ravinteita, joista on huutava pula etelän köyhissä maissa. Siellä ruuantuotannossa tarvittavat ravinteet, kuten fosfori ja typpi, on käytetty peltomaasta loppuun, ja ravinteita sisältävä lanta päätyy usein poltettavaksi.

Ravinteiden käytön oikeudenmukaista jakamista tutkinut kestävyystieteilijä, professori Helena Kahiluoto LUT-yliopistosta kertoo, että jo käyttöön otettuja ravinteita voitaisiin kierrättää tehokkaammin ja jakaa nykyistä reilummin ihmiskunnan kesken.

”Ravinteet voidaan saada sinne, missä niitä eniten tarvitaan, sieltä, missä niitä on liikaa.”

Käynnissä oleva teknologiakehitys tuottaa tähän keinoja, mutta ravinteiden tarvitsijoiden heikko maksukyky hidastaa kierron edistymistä.

Kahiluoto esittää ratkaisuksi planeettavaluuttaa: markkinavetoista mutta reilua järjestelmää, jossa ravinteiden käytön oikeuksia jaettaessa otettaisiin maiden aiempi käyttö huomioon, ja jako olisi oikeudenmukainen myös ruuan kuluttajien kesken.

"Maiden ja kansalaisten päästökauppa perustuisi ravinneoikeuksien reiluun jakoon. Toteuttamiseen tarvittaisiin tuottajia, jälleenmyyjiä, välittäjiä ja kuluttajia. Oikeuksien kauppa voisi käynnistyä yritysten ja julkisen toimijan kuten esimerkiksi Suomen ja kumppanimaan yhteistyökokeiluna. Markkinalähtöinen järjestelmä olisi käynnistyttyään julkista säätelyä kustannustehokkaampi ja kannustaisi monipuolisempiin innovaatioihin", Kahiluoto kertoo tiedotteessa.

Ihanteellinen järjestelmä suosisi ravinteiden jalostamista uudelleenkäytettäviksi ja tekisi neitseellisten ravinteiden käytöstä kallista asettamalla sille katon.

Valuuttajärjestelmää voisi Kahviluodon ehdotuksen mukaan hallinnoida esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma UNDP.

Ravinteiden ylijäämäalueilla, kuten Pohjoismaissa, järjestelmän hyödyt näkyisivät parantuneena vedenlaatuna ja uusina liiketoimintamahdollisuuksina myös viljelijöille.

"Viljelytuottojen ei tarvitse heikentyä, jos paikallinenkin kiertotalous tehostuu. Vedet, monimuotoisuus ja ilmasto sen sijaan hyötyvät, kun ylijäämäravinteet jalostetaan vientiin", professori summaa.

Lannasta, pohjasedimenttien läheisistä ravinteikkaista vesikerroksista ja myös jätevesilietteistä voidaan eristää ravinteita.

"Monin paikoin pohjasedimenteistä johtuva merien ja järvien sisäinen kuormitus on jo suurempi kuin ravinnevalumat maalta. On arvioitu, että jos valumat Itämereen saataisiin heti kokonaan lopetettua, kestäisi silti toistasataa vuotta ennen kuin meri palaisi teollistumista edeltävään tilaan. Maatalousalueilla järvien palautumisen on arvioitu kestävän jopa tuhat vuotta", Kahiluoto kertoo.

"Tässä on kyse myös muutoksesta, jossa on paljon voittajia ja vähän häviäjiä. Ravinteet voidaan saada sinne missä niitä eniten tarvitaan, sieltä missä niitä on liikaa. Tasapaino voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä."

Ravinteiden globaali kierto- ja jakamistalous tarjoaisi teknologian edelläkävijöille liiketoimintaa ja vauraille maille mahdollisuuden investoida turvallisuuteen ja vakauteen, Kahiluoto linjaa.

"Ylpeästi esittelemme ravinteiden planeettavaluutan esimerkkinä reilun kestävyysmuutoksen käynnistävistä pelisäännöistä, jotka kiinnittäisivät talouden planeetan kantokykyyn."

Kari Salonen
Pohjoismaissa vesistöihin on karannut valumien mukana vuosien saatossa runsaasti ravinteita, joista monessa maassa on pulaa.
Lue lisää

Inflaation kiihtyminen lyö maataloutta ankarasti

Sastamalasta pukkaa pitkäripaisen hyllylle ainutlaatuista tislettä – hunajantuotannon sivuvirtana syntyvä makea melassi oli ennen väheksyttyä sivuvirtaa

Maatalouden alasajo ei ilmastonmuutosta jarruta

Kokoaan suurempi luomu