Katoaako draama valkokankailta?
"Ei, se siirtyy televisioon", vastaa pitkään kotimaisen elokuvan kanssa työskennellyt Erkki Astala.
Eurooppalaisen kulttuurin moninaisuus on rikkaus, mutta se on myös heikkous isoja yhtenäisiä tuotantokoneistoja vastaan, Erkki Astala muistuttaa. Kuva: Markku VuorikariVaikka kotimaisella elokuvalla pyyhkii paremmin kuin vuosikymmeniin, kiristyvä kilpailu uhkaa kulttuurin monimuotoisuutta.
Varsinkin isolle yleisölle suunnattuja draamaelokuvia on ilmestynyt viime vuosina vähemmän. Kun toiminta ja komedia purevat, draamaa tehdään niin Hollywoodissa kuin pohjolassa aiempaa harvemmin.
Antti Jokisen Kätilö ja Dome Karukosken Leijonasydän ovat poikkeavia esimerkkiä valtavirran kehityksestä.
"Haluan ajatella, ettei draama ole kuollut mihinkään. Eri maista on tullut korkeatasoisia tv-sarjoja, mikä voi olla osaselitys sille, että elokuvan puolella draaman osuus on vähentynyt", arvioi Ylen tilaaja Erkki Astala.
Hän vastaa pitkien ja dokumenttielokuvien hankkimisesta. Yle osallistuu vuosittain paitsi tv-sarjojen myös kotimaisten elokuvien tuotantoon rahoittajana.
Suuryhtiö havittelevat koko ketjua
Suurin haaste elokuvien ja sarjojen tuottajille on, että tuotanto, julkaisuoikeudet ja jakelu keskittyvät tiettyjen yhtiöiden haltuun. HBO ja Netflix edustavat tätä ja kotimaassa Elisa kulkee samaan suuntaan.
"Katsojan näkökulmasta ei ole eroa, tuottaako televisioruudulla näkyvän tv-yhtiö vai teleoperaattori vai joku muu verkon videotoimija", Astala toteaa.
Tuottajan tilanne on toinen. Mahdollisuudet hankkia rahoitusta eri lähteistä vaikeutuvat. Hänestä uhkaa tulla yksittäisen ketjun alihankkija.
Kaikkialla Euroopassa ollaan samassa tilanteessa. Tarvitaan myös niitä, jotka kantavat vastuuta kulttuurin monipuolisuudesta. Useissa EU-maissa se on yksi yleisradioyhtiön perustehtävistä.
"Yle on ylintä johtoa myöten linjannut, että panostamme myös elokuvaan. Se on vain kiinni siitä, että meille taataan resurssit jatkaa tätä tehtävää", Astala muistuttaa.
Draamatuotannon johtavassa Pohjoismaassa, Tanskassa, resurssit on keskitetty harvempiin tuotantoihin. "Yksi Vallan linnakkeen kausi maksaa suunnilleen sen verran kuin Ylen koko draamatuotanto vuodessa."
"Meillä taas on ajateltu niin, että draamaa pitää olla eri yleisöille", Astala vertaa.
Lue koko juttu kotimainen elokuvan tilanteesta perjantain MT:stä viikonvaihdesivulta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

