Paimennuksessa koiran ja ihmisen persoonien yhteensopivuus voi ratkaista, SM-kisoissa nähtiin maagisen eleettömiä suorituksia ja lajin haastavuutta – "Kehitys on Suomessa ollut huimaa"

Paimennuksen suosio erityisesti harrastajien keskuudessa on kasvanut, mutta koiria näkee aiempaa useammin myös tiloilla. SPKY:n rekisteröimä paimenkoira on laiduntavaa karjaa pitävillä tiloilla verovähennyskelpoinen. Kuvassa finaaliin päässyt Tuula Hietanen ja koira Woollandian Olavi Sylikuningas. Kuva: Kimmo Haimi

Näky on ikiaikainen.

Kun lampaat, ihminen ja paimenkoira astuvat kentälle, kolmella olennolla on hetken yhteinen kieli: paimennus.

Lajin suosio Suomessa on nosteessa. Vuoden kohokohtia koettiin sunnuntaina Somerolla, kun Suomen paimenkoirayhdistys (SPKY) järjesti 38. SM-kilpailut.

Kasvussa on erityisesti harrastajapuoli, mutta tiloillakin koirien käyttö on yleistynyt.

Bordercolliet dominoivat lammaspaimennusta. Viime vuonna pentuja rekisteröitiin 650. Toista valtarotua, working kelpietä, näkee nautapaimennuksessa.

Someron pelloilla otellaan samoilla, katto-organisaation laatimilla säännöillä kuin Brittein saarten nummilla.

Yleensä harjoitusta on saatu hakea enemmän ulkomailta, mutta nyt korona on pitänyt koirat lähellä kotilaitumiaan.

Paimennettava lammaslauma odottaa koiraa 370 metrin päässä ohjaajasta. SPKY:n puheenjohtaja ja kisaa isännöivä Kari Kotikoski joutui puhaltamaan lujaa saadakseen pillin äänen kantamaan tuulisessa säässä koiransa Sammyn korviin.

11-vuotias Sammy on elävä esimerkki hyvän työkoiran kestävyydestä: Irlannista vuoden ikäisenä tuotu koira tekee isäntänsä kanssa päivittäin viiden kilometrin pyörälenkin. Kisoissa Kotikoski otti sen kanssa kuitenkin maltillisemmin.

Paikalla oli myös kyvykkäitä nuoria. SM-kultaa voittaneen Elisa Kotikosken oma kasvatti Jack on vasta 3-vuotias.

Kisoja tuomaroiva tanskalainen Annette Melhede on viikonlopun jäljiltä vaikuttunut näkemästään. "Laatu on Suomessa todella hyvä ja kehitys huimaa. Täällä osataan paremmin kuin Tanskassa – meidän pitää skarpata", hän nauraa.

Onnistunut paimennus on yllätyksetöntä. Lampaat liikkuvat rauhallisesti ja suorassa linjassa. Merkattuja lampaita erottelemassa SM-hopeaa ja pronssia vanhemmilla koirillaan voittanut Anja Maria Lehtiö ja bordercollie Kemi Kesha, Kuva: Kimmo Haimi

Tyypiltäänkin koirat ovat hänen mieleensä: linjakkaita, lyhytkarvaisia ja itsenäisiä työkoiria. Hyvän paimenkoiran pitää kuunnella, mutta se ei saa olla liian riippuvainen jatkuvasta ohjauksesta.

Myös paimenkoirien käsittely on ylipäätään muuttunut, Melhede kertoo. 25 vuotta sitten koulutus oli suoraviivaisempaa komentamista.

"Nyt yhä useampi haluaa auttaa koiraa oivaltamaan itse, mitä sen kannattaa tehdä."

Suomelle erityislaatuista on koirien käyttö nautojen paimennuksessa. Naudat ovat paimennettavina lampaita yksilöllisempiä ja työ voi olla koiralle riskialttiimpaa.

Nautojen paimennukseen Tanskassa törmää harvoin, Melhede kertoo.

Tanskassa koirien työkäyttö tiloilla on muutenkin hiipunut, mutta sitä elvytetään. "Yritämme tuoda koirien hyödyt esiin."

SM-finaalissa koiralta kysytään työkäytössäkin tarvittavaa oivalluskykyä: tuotuaan ensimmäisen lammaslauman porttien läpi koiran on jätettävä lampaat tolpalle ja juostava kauas päinvastaiseen suuntaan hakemaan toinen katras.

Tehtävä on haastava ja osa koirista pinkaisee häkeltyneenä takaisin ohjaajan lähelle. Lopulta laumasta erotellaan punaisella pannalla merkatut lampaat. Koira paimentaa ne aitaukseen ja portti lyödään kiinni.

Aikaa tehdä tämä kaikki on 30 minuuttia. Monelle se on liian vähän – myös Sammylle. Yksi finalisti ehtii jo täpärästi tarttua kiinni suljettavaan porttiin, kun aika pärähtää täyteen.

Kilpailua tuomaroi tanskalainen Annette Melhede. Häntä tervehtii Suomessa kasvatettu bordercollie QMA Cassiopeia (om. Katja Suominen). Melhedellä on kotonaan sen veli, Cappuchino. Kuva: Kimmo Haimi

Jokainen kilpailija saa käyttöönsä "tuoreet" lampaat, nuoret texel-uuhet. Näin kilpailu on tasapuolinen kaikille, sanoo Minna Eronen. Hän pyörittää kotitilallaan puolisonsa kanssa bordercollieihin erikoistunutta Farmirekku-yritystä.

Somerolla paimennetaan Atte Hahon lampaita. Hän osti Kotikoskilta pellot ja suuren osan karjasta. Vapaaehtoisia talkoolaisia on Erosen mukaan paikalla karkeasti arvioiden tuplamäärä osallistujiin nähden.

Kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, lampaat rikkovat laukalle ja desibelitkin saattavat nousta. Lampaisiin ei silti saa koskea, ei ohjaaja saati koira. Pureminen johtaa diskaamiseen.

Eläimiä paimennetaan ääneti. Bordercollieista on kuitenkin moneksi, tietää Salomo Näkkäläjärvi Inarista. Hän on opettanut koiransa Dollyn paimentamaan poroja. Vakuudeksi Näkkäläjärvi pyytää Dollya kajauttamaan raikuvan haukkusarjan.

Hän on viehättynyt bordercollieiden älykkyydestä. "Muuta rotua en huoli." Pohjoisessa näkee myös bordercollien ja porokoiran sekoituksia.

Eksoottisen poropaimenen legendassa on myös riittänyt reviteltävää Suomen edustaessa paimennuksessa ulkomailla.

Paimennukseen syttyneiden bordercollieiden työskentelyhalu on luonnostaan suuri. Kuvassa Woollandian Olavi Sylikuningas. 

Kari Kotikoski viheltää pillillä ohjeita koiralleen Sammylle: vähän oikealle, kauas vasemmalle, aja, hiljempaa, käänny. Kuva: Kimmo Haimi

Bordercollieiden liikkuvuus on paimennuspiireissä melko suurta, eikä aikuisen koiran myyminen ole tavatonta.

Kotikoskien kotona koiria on kuusi, joista yksi on tällä hetkellä myynnistä. Sopivaa ei löydy vain sukutauluja tuijottamalla. "Koko ajan etsimme uutta koiraa."

Vanhemman koiran hankkimisessa on tilallisille etunsa. Kotikoski suositteleekin ensimmäiseksi työkoiraksi peruskoulutettua koiraa.

"Työlinjaiset koirat ovat aktiivisia ja älykkäitä. Ihmiset eivät aina ymmärrä, mihin päänsä pennun kanssa pistävät."

Suomessa koirat ovat yleensä paitsi työ- ja harrastuskavereita, myös lemmikkejä.

Esimerkiksi Briteissä ei ole tavatonta, että koiraa pidetään työvälineen tavoin navetan perukoilla odottamassa, että sille on taas käyttöä.

Paimennuksessa myös persoonien yhteensopivuus ratkaisee, tuomari Melhede mainitsee.

"Omaan tapaani toimia istuvat koirat, jotka eivät ole hirveän kovia eivätkä vaadi lujaa ja johdonmukaista otetta. Minulle sopivat rennommat, mutta innokkaat koirat", hän toteaa.

"Koirallekin on parempi, että se on sellaisella omistajalla, jonka kanssa se muodostaa hyvän tiimin,"

• 1 Paimennuksessa kilpaillaan koko kesä. Suomen paimekoirayhdistyksen viikonlopun kestäneistä SM-kisoista sunnuntain finaaliin karsiutui 15 parasta. Suomessa järjestetään kahdet paimennuksen SM-kisat: Kennelliiton järjestämissä mestaruuskisoissa kilpailtiin syyskuun alussa Salon Kiikalassa.
• 2 SM-kisojen finaali järjestettiin niin sanottuna tuplahakuna. Koirien oli paimennettava yhden lammaslauman sijaan kahta. Lampaita kuljetetaan useiden porttien läpi ja kaksi lammaskatrasta on tuotava yhteen jakoympyrään, jossa koira yhdessä ohjaajan kanssa erottaa viisi punaisilla kaulapannoilla merkattua lammasta. Laumaa ei saa halkaista kerralla, vaan merkkaamattomat lampaat ”valutetaan” erilleen merkatuista. Merkatut lampaat paimennetaan aitaukseen ja ohjaaja sulkee portin.
• 3 Jokainen osa-alue pisteytetään erikseen. Tärkeää on lampaiden rauhallinen ja hallittu kuljetus. Pysähtely tai liiallinen vauhti vähentää pisteitä. Jaossa jakoympyrästä poistuminen vähentää pisteitä. Koiran tulee lähestyä ja ottaa lampaat hallintaansa maltillisesti. Lampaiden pureminen johtaa diskaamiseen.
• Lähde: Suomen Paimenkoirayhdistys (SPKY)