Osuuskunta vaihtoi puimurin uuteen
Lappajärvi
Lappajärvellä on toiminut jo yli viisikymmentä vuotta Harjun puimuriyhtymä. Osakkaat luottavat edelleen yhteistyön voimaan.
Viimeisin osoitus neljän osakkaan luottamuksesta yhteistoimintaan saatiin kesä–heinäkuun vaihteessa, kun Lappajärven keskustan tuntumassa sijaitsevalle Harjun mäelle saapui tuliterä, noin 140 000 euron arvoinen leikkuupuimuri.
Investoinnin taustalla ovat Keijo Väkeväinen, Antti Harju, Ulla Isokangas sekä Sampo Savola. ”Olemme uusineet puimurin muutamien vuosien välein. Tällöin rahaa ei ole tarvinnut käyttää vanhan puimurin korjaukseen. Ajoissa vaihtamalla vanhasta koneesta saa myös kohtuullisen hyvityksen”, osakkaat toteavat.
Yhteisen leikkuupuimurin päätarkoitus on toimia työvälineenä omistajiensa peltotöissä. Osakkaat pitävätkin yhtymää mainiona ratkaisuna, sillä kenenkään ei olisi järkevää investoida omaan leikkuupuimuriin.
”Siihen ei olisi taloudellisia mahdollisuuksia, sillä olemme kaikki pientilallisia. Yhtymä onkin meille toimiva tapa hoitaa puintiasiat.”
Yhtymä tekee myös rahtipuintia vierailla pelloilla. Puinnin aikana ratin takana istuu yhtymän menopeliä vuodesta 1980 lähtien ajanut Tapio Pölönen.Rahtipuinnista kertyneet rahat käytetään koneen ylläpitoon, kuljettajan palkkaan sekä lainan lyhennykseen. Muunlaista rahallista hyötyä rahtipuinnista ei jää.
”Olemmekin paikalliselle pankille erinomainen asiakas, sillä yhtymällä on ollut avoin laina alusta saakka”, osakkaat hymyilevät.
Pölönen on vuosien saatossa ehtinyt nähdä isoja muutoksia puimureissa. Eräs merkittävimmistä on ollut säkityksen loppuminen.
”Nykyiset puimurit keräävät kätevästi viljan sisäänsä. Suuri muutos on myös puitavissa viljoissa. Takavuosina ehdoton ykkönen oli ruis, nyt piikkipaikalla ovat ohra ja kaura.”
Harjun leikkuupuimuriyhtymään on parhaimmillaan kuulunut yksitoista osakasta. Mukaan mahtuu myös kylmää kyytiä.
Nykyisen osakkaan Antti Harjun isän Jaakon mieleen jäi elävästi yhtymän ensimmäisen leikkuupuimurin hakumatka. Työkone ajettiin Lappajärvelle joulun aatonaattona 80 kilometrin päästä Seinäjoelta.
”Kun lähdimme aamupostiautossa Seinäjoelle, pakkasta oli viisitoista astetta. Vaikka keli oli lauhtunut paalumatkallemme, kyyti oli kylmää, sillä silloisessa puimurissa ei ollut hyttiä. Ajoimmekin puimuria vuorotellen toisen juostessa vieressä lämmittelemässä”, Harju muistelee.
Tomi Olli
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
