Sikuri, kattara, mailanen – uusien nurmiseosten kokeilu on maidontuottajalle päättymätön seikkailu

Villikkalan tilalta ei tasaista peltoa löydy. Se tuo viljelyyn omat haasteensa, Päivi Kasvala sanoo. Kuva: Kari Salonen

"Aina joskus sitä ajattelee, että tämä on nyt lopulta hyvä nurmisiemenseos. Mutta joka vuosi sitä viilataan edelleen. Ei se lopu ikinä, ja sehän se juuri on mielenkiintoista."

Näin sanoo salolainen Päivi Kasvala, joka viljelee Villikkalan tilaa yhdessä miehensä Hannu Lainio-Kasvalan kanssa. Yhden robotin navetassa on lypsäviä 65–70. Vuoden 2018 keskituotos oli 11 240 kiloa.

Viljelyssä on 77 hehtaaria, joista 58 omia ja loput vuokramaita.

Kaikki muut työt pariskunta tekee kahdestaan, vain nurmen niitto ja lietteen ajo ostetaan urakoitsijalta.

Kasvala on jo vuosia kuulunut ProAgrian nurmiryhmään ja imenyt sieltä intoa ja ideoita.

Varsinais-Suomessa perinteisesti vain viljaa on arvostettu. Uusi sukupolvi suhtautuu nurmeen toisin – se on maitotilan tuotannontekijöistä tärkeimpiä.

Enää nurmiseokset eivät ole pelkkää timoteitä ja nurminataa.

Villikkalan normiseoksessa saattaa olla esimerkiksi kahta timoteilajiketta, nurminataa, ruokonataa, koiranheinää, englanninraiheinää, sini- ja rehumailasta sekä valko-, puna- ja alsikeapilaa.

Tavoitteena on, että satoa saadaan, oli sää mikä tahansa. Lisäksi valkuaista halutaan tuottaa mieluummin itse kuin ostaa kalliilla kaupasta.

Seosten monipuolisuus takaa myös nopean kasvuunlähdön niiton jälkeen.

Aiemmin nurmiseoksia oli saatavissa niukasti, Kasvala muistelee. "Oli vain Sen-ja-sen-liikkeen Säilörehunurmiseos, ja sillä siisti."

Silloin tilalla sekoiteltiin omia seoksia betonimyllyllä.

Kolmen viime vuoden ajan Villikkalan tilalle räätälöidyt seokset on tilattu Pelto-Paturilta Janakkalasta.

"Meille on tärkeää, että seokset tehdään sertifioidusta siemenestä, ettei pelloille tule esimerkiksi jotakin ulkomaisia rikkakasveja."

Valmiisiin seoksiin saatetaan edelleen sekoittaa omia mausteita, kuten sikuria, rehukattaraa ja apiloita.

"Mutta esimerkiksi umpilehmien nurmiseoksessa ei käytetä palkokasveja ollenkaan niiden korkea kalsiumpitoisuuden vuoksi."

Sinimailasen ja rehusikurin etuina Kasvala mainitsee vahvan juuriston, joka parantaa maan rakennetta ja ottaa vettä ja ravinteita syvältä.

"Parhaimmillaan sinimailasen juuret voivat yltää kahden metrin syvyyteen", Kasvala mainitsee.

Mailanen on nirso kasvi, jota tilalla ei mielellään kylvetä märille lohkoille eikä metsäpelloille. Se vaatii mieluiten vähintään pH-lukeman 6,5.

Lisäksi mailanen tarvitsee kahden vuoden tauon ennen samalle lohkolle kylvöä, sillä se on autotoksinen kasvi eli torjuu itse itseään.

"Onnistuessaan mailanen kuitenkin palkitsee viljelijän", Kasvala sanoo.

Sikuristakin Kasvala kiinnostui sen maanparannusominaisuuksien takia. Sikurin mahtava paalujuuri kuohkeuttaa maata tehokkaasti.

Kolmas Villikkalan tilan vähemmän tunnettu uutuus on rehukattara. Se on heinäkasvi, mutta syväjuurisempi ja leveälehtisempi kuin timotei.

Laitumella kokeiltiin viime vuonna yksivuotista persian- eli tuoksuapilaa. Se kasvoi yllättävän hyvin.

Tilalla pyritään joka vuosi kolmeen säilörehusatoon. Kokonaissato vaihtelee 8:n ja 13,5 kuiva-ainetonnin välillä hehtaarilta.

Isäntä paalaa urakoitsijan niittämän kasvuston, emäntä käärii paalit.

Kombipaalaajaa tilalla ei voi käyttää, koska kaikki pellot ovat enemmän tai vähemmän kallellaan – kauniita katsella mutta hankalia viljellä.

Nurmi niitetään kymmenen sentin korkeuteen. Silloin se lähtee nopeasti uuteen kasvuun. "Eikä rehuun tule hirvien tai peurojen lantaa", Kasvala mainitsee – villejä sorkkaeläimiä kun tilan seudulla riittää.

Sini- ja rehumailasen annetaan kukkia kerran kesässä, ennen kesäsadon korjuuta. Näin niiden arvioidaan talvehtivan paremmin.

Apilat kukkivat samoihin aikoihin mailasen kanssa, ja silloin nurmet ovat pölyttäjien ja perhosten paratiisi.

Nurmet perustettiin tilalla aiemmin puitavaan suojaviljaan.

Nyt suojakasvina on yleensä herne-kaura-seos, joka paalataan, kun herneen palot ovat täyttyneet kunnolla ja kaura alkaa vähän kellertää. Siinä vaiheessa seoksen kalsiumpitoisuus ei enää ole liian korkea kohderyhmälle eli umpilehmille.

Suojakasviseoksessa on käytetty ajoittain myös rehuvirnaa.

Tärkeää olisi, että monilajisen seoksen perustaminen onnistuisi kerralla, Kasvala korostaa. Rikkakasviaineita niille ei nimittäin tahdo löytyä.

Tilan nurmikierto on 3–4-vuotinen. Täydennyskylvö on ahkerassa käytössä.

Kasvala suosittelee nurmiryhmiä kaikille nurmentuotannosta kiinnostuneille. Ryhmä on tarjonnut hänelle tietoa, vertaistukea ja paljon kansainvälistä kokemusta.

"Ulkomailla ihmetellään, miten ryhmissä on mukana myös naisia, ja kummastellaan, miten avoimesti jaamme paitsi onnistumiset, myös epäonnistumiset."

Ryhmän kautta on syntynyt myös hankinta- ja koneyhteistyötä.

Villikkalan tila on osakkaana monessa yhteiskoneessa. Yksi esimerkki on mönkijään kiinnitettävä piensiemenen kylvölaite, jolla voi tehdä paikkauskylvöjä, toinen pneumaattinen rikkahara, jonka piikit multaavat hajakylvetyn siemenen kevyesti.