Risto Lahden suvun juuret ovat Ilmajoen niin sanotulla sikasuoralla, jossa on peräjälkeen paljon sikaloita. Kuva: Johannes Tervo
Risto Lahti nousi sikasuoralta osuuskuntien johtoon – haluaa viedä Lihakunnan ja Itikka osuuskunnan 2020-luvulle
”Meillä ei ole mahdollisuutta ottaa pikavoittoja vientimarkkinoilta", Atrian pääomistajien Lihakunnan ja Itikka osuuskunnan toimitusjohtaja Risto Lahti sanoo.
Risto Lahti palasi Helsingistä kotiseudulleen Ilmajoelle, kun hänet valittiin kesällä Itikan ja Lihakunnan uudeksi toimitusjohtajaksi. Lahti avustaa välillä iltaisin ja viikonloppuisin vanhempaa veljeänsä Jarkkoa, joka pitää sikalaa Ilmajoen Huissilla. Kuva: Johannes TervoRisto Lahti aloitti elokuussa Atrian pääomistajien Itikka osuuskunnan ja Lihakunnan yhteisenä toimitusjohtajana. 28-vuotias ilmajokelainen kuvaa itseään idearikkaaksi, ennakkoluulottomaksi, avoimeksi ja myös hiukan kärsimättömäksi persoonaksi.
”Suomalaiset talonpojat ovat onnistuneet rakentamaan aika ison talon ja kaksi vahvaa osuuskuntaa sadassa vuodessa. Alkuaika menee uudessa tehtävässä huolelliseen perehtymiseen ja toimialaan tutustumiseen.”
Tuoreimpien tilastojen mukaan Lihakuntaan kuuluu 2 348 jäsentä ja Itikka Osuukuntaan 1 354 jäsentä. Osa osuuskuntien luottamushenkilöistä on jo entuudestaan tuttuja Lahdelle, koska hän on tehnyt jonkin verran karjatalouskoneasentajan töitä Pohjanmaan maakunnissa.
Osuuskuntien uusimmat jäsenet ovat syntyneet 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Lahti haluaa selvittää, millaisena nuoret lihantuottajat näkevät lihakuntalaisuuden ja itikkalaisuuden 2020- ja 2030-luvuilla.
”Tilamäärän väheneminen johtaa siihen, että osuuskuntien jäsenjoukko on aiempaa pienempi. Nuoret tuottajat ovat onneksi ennakkoluulottomia ja rohkeita. Myös viljelijöiden talousosaaminen on parantunut, mistä kiitos kuuluu maatalouskoulutukselle.”
Risto Lahti on ilolla huomannut, että maatalousyrittäjien nuori polvi on hyvin kansainvälistä. Lahden perheen vuonna 2000 syntynyt nuorin veli Juho on suorittanut maatalousalan perustutkinnon Ilmajoella. Hänen vuosikurssillaan ainakin kolmasosa opiskelijoista lähti työharjoitteluun ulkomaille.
”Lihantuottajien pelikenttänä ei ole enää pelkästään Suomi vaan koko maailma. Kuka olisi uskonut 50 vuotta sitten, että suomalaisten sianlihantuottajien markkinatilanne paranee, kun kiinalaiset poistavat puolet emakoistaan?”
Millä keinoilla itikkalaiset ja lihakuntalaiset tilat saavat enemmän rahaa käteen työstään? Lahti painottaa, että tuottajahinnat ovat vahvasti riippuvaisia vastaavista eurooppalaisista, koska viljelijät toimivat vapaasti kilpailuilla markkinoilla.
”Atria-konsernin on menestyttävä kaupallisesti nykyistä paremmin. Sen on kyettävä kehittämään tuotteitaan, tuotantoprosessejaan ja myyntiään siten, että yrityksen oma toiminta on yhä kannattavampaa.”
Afrikkalaisen sikaruton arvioidaan tappavan jopa puolet Kiinan sikakannasta. Miksi suomalaisen lihan vienti Kiinaan ei vauhditu vielä Tanskan malliin, vaikka rutto jyllää?
”Meillä ei ole mahdollisuutta ottaa pikavoittoja vientimarkkinoilta, koska osuuskuntien omistaman yhtiön tehtävänä on huolehtia siitä, että tavara liikkuu aina.”
Lahden mukaan omiin brändeihin ja pitkäaikaisiin kumppanuuksiin perustuva vienti parantaa onnistuessaan Atrian kykyä maksaa korkeampaa tuottajahintaa viljelijöille.
Hän muistuttaa, että Kiinan lisäksi myös uudet vientimarkkinat ovat tärkeitä liha-alalle. Esimerkiksi siipikarjan lihan viennin käynnistäminen Etelä-Koreaan edellyttää vielä lupaprosessia.
Lahden mukaan antibioottivapaus, salmonellavapaus, korkeat eläinten hyvinvointivaatimukset ja ympäristökriteerit ovat lisäarvotekijöitä, joille on mahdollista saada markkinoilta korkeampi hinta lihantuottajille.
Atrian ja muiden liha-alan toimijoiden on vain jatkettava määrätietoista työtään, kun he kertovat suomalaisen lihan vahvuuksista.
”Pelaamme Suomessa eri säännöillä kuin monet keskeiset kilpailijamaat. Esimerkiksi sioilla on enemmän tilaa käytössään kuin Saksan serkuilla. Siat saavat pitää häntänsä ja antibiootteja syötetään niille hyvin vähän.”
Hän ehdottaa, että toimiala voisi ottaa nykyistä aktiivisemman roolin eläinten hyvinvoinnin kehittämisessä. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat sitä, että esimerkiksi sioilla on mahdollisuus liikkua ja harjoittaa lajityypillistä toimintaa.
”Sikaloiden vapaaporsituksessa saatiin uusi vaihde silmään, kun tukielementtejä reivattiin viime hallituskaudella.”
Lahden mielestä kotimaisen lihatuotteen valitsemisesta kaupassa on tehtävä ilmastoteko. Tärkeä etappi tavoitteen saavuttamisessa on soijan rehukäytöstä luopuminen.
”Me yritämme täällä torjua ilmastonmuutosta laittamalla lietekärryn perään haroja ja lisäämällä peltojen kasvipeitteisyyttä, mutta samaan aikaan toisella puolella maapalloa raivataan sademetsiä. Hyvän kotimaisen pihvin paistaminen viikonlopun kunniaksi parantaa luonnon monimuotoisuutta.”
Tuottajahintojen lisäksi myös tuotantokustannukset vaikuttavat maatalouden kannattavuuteen. Suomessa kustannusten nousu on ollut nopeaa kilpailijamaihin verrattuna, Lahti toteaa.
”Kotieläintiloilla tuotantoluvut ovat nousseet valtavasti viime vuosikymmenen aikana. Sen sijaan sadot eivät ole Suomessa kehittyneet vastaavasti. Tämä johtuu osaltaan tukipolitiikasta, jossa esimerkiksi valkuaiskasvit eivät saa ansaitsemaansa arvoa.”
Suomalaisilla poliitikoilla on usein tapana keksiä lisärasituksia ja -kustannuksia viljelijöille, mikä antaa tuontimaille etumatkaa.
”Elintarviketuotannon vastuullisuus pitäisi tapahtua kannustimien kautta, eikä jatkuvalla lainsäädäntöruuvin kiristämisellä.”
Risto Lahti uskoo osuustoiminnan tulevaisuuteen. Yhteinen omistajuus tuo hänen mukaansa pitkäjänteisyyttä talousjärjestelmään, jossa on paljon pikavoittoihin tähtääviä toimijoita.
Maailmalla monet isot ruokajätit ovat osuuskuntapohjaisia, ja Suomessakin osuuskunnat pärjäävät esimerkiksi päivittäistavarakaupassa ja pankkialalla.
”Nyt puhutaan paljon varallisuuden ja pääomien keskittymisestä. Osuuskunnissa asioita tehdään sukupolvikvartaalilla, eikä markkinatalouskvartaalilla.
Maaseudun köyhä kansa paransi taloudellista asemaansa perustamalla yhteisillä varoilla pankkeja, kauppoja ja teurastamoita.
”Tuottajaosuuskunnissa kaikki tilat ovat yhä samalla viivalla, sillä raaka-aineen hankintaa ei optimoida. Osuuskuntien on silti huolehdittava kilpailukyvystään, koska rajasuojan murruttua toimimme globaalissa markkinataloudessa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
