Nestemäinen typpi säilöö tulevaisuuden lypsylehmät
Nisäkkäänä lehmä ei lypsä maitoa ellei se synnytä vasikkaa. Jotta vasikka saa alkunsa, tarvitaan sonni.
Tai oikestaan tarvitaan vain spermaa ja koko joukko ammattilaisia, kuten laborantteja, jalostusneuvojia, seminologeja, autonkuljettajia, maidontuottajia ja eläintenhoitajia.
Toimenpiteenä keinosiemennys on lehmälle harmiton. Sen tekee seminologi tai siemennysluvan hankkinut maidontuottaja omalle eläimelleen.
Keinosiemennys on maidontuotannon ja karjanjalostuksen kulmakivi, jolla on paljon eläinterveydellisiä, taloudellisia, käytännöllisiä ja jalostuksellisia etuja.
Siemenannoksia voidaan jakaa maasta toiseen, joten huippusonnien käyttö ei riipu siemennettävän lehmän kotimaasta.
Nykyaikaisessa maidontuotannossa ei ole taloudellisesti järkevää, että jokaisella tilalla olisi käytössään oma sonni.
Sen ylläpitäminen maksaa, ja eläintä pitää vaihtaa säännöllisesti sukusiitoksen välttämiseksi.
Koska siemenannokset säilyvät pakastettuna vuosikymmeniä, voidaan kuolleenkin huippusonnin perimää jakaa edelleen niin kauan kuin siemenannoksia riittää.
Nykyään on mahdollista siementää lehmä sukupuolilajitellulla spermalla. Tuottaja voi siis etukäteen päättää, haluaako hän lehmänsä kantavan sonni- vai lehmävasikkaa.
Yleensä parhaat lehmät siemennetään naarasspermalla, jotta saadaan hiehovasikoita kasvamaan uusiksi lypsylehmiksi. Perimältään heikot lehmät siemennetään usein liharodun urosspermalla tuottamaan lihaksi kasvatettava vasikka.
Keinosiemennystä muistuttava toimenpide on alkionsiirto. Tehtävään koulutettu seminologi siirtää huippulehmistä huuhdottuja alkioita lehmään, jolta ei haluta omia jälkeläisiä.
Suomessa keinosiemennetään lypsylehmien lisäksi emakoita ja lihakarjarotuisia lehmiä. Myös hevosia ja lampaita voidaan keinosiementää.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
