Kerääjäkasvit olisivat oivallinen vesistö- ja ilmastoteko, mutta silti niiden ala on puolittunut – syynä hallinnollinen päätös

Kerääjäkasvina voidaan käyttää esimerkiksi apilaa. Apila sitoo typpeä sekä ilmasta että maaperästä. Kuva: Markku Vuorikari

MT uutisoi perjantaina, että kerääjäkasvien kyky sitoa ilmakehän hiiltä on huomattavasti ennakoitua parempi. Siitä huolimatta ympäristökorvauksen kerääjäkasviala on pudonnut puoleen vuodesta 2015, jolloin nykyisen ohjelmakauden tukijärjestelmä tuli käyttöön.

Ylitarkastaja Anna Schulman maa- ja metsätalousministeriön maaseudun kehittämisyksiköstä korostaa, että korvattavan alan voimakas lasku johdu viljelijöistä vaan hallinnollisesta päätöksestä.

Ympäristösitoumuksesta korvattavaa kerääjäkasvialaa jouduttiin monen muun toimenpiteen ohella tuntuvasti rajoittamaan jo vuonna 2016, jotta ohjelmakaudelle ympäristökorvaukseen varattu raha saatiin riittämään.

Kerääjäkasvit ovat osa ympäristösitoumuksen peltoluonnon monimuotoisuus -toimenpidettä, johon kuuluvat sen ohella viherlannoitusnurmet, monimuotoisuuspellot ja saneerauskasvit.

Niistä maksettavat hehtaarikorvaukset olivat varsin korkeat, ja viljelijät ilmoittivat niitä paljon enemmän kuin osattiin odottaa. Erityisesti kerääjäkasviala yllätti valmistelijat.

"Kukaan hallinnossa ei pystynyt ohjelmakauden valmisteluvaiheessa ennakoimaan, miten suosittuja kerääjäkasveista tulee. Siihen asti kerääjäkasvit olivat hyvin pienen porukan juttu", Schulman kertoo.

"Sitä ilmoitettiin moninkertaisesti siihen verrattuna, mitä etukäteen arvioitiin."

Toisaalta myös ympäristökorvauksen suosio ja sen myötä siihen vaadittava rahamäärä yllätti kaikki. Muun muassa MTK piti järjestelmää viljelijöiden kannalta niin epähoukuttavana, että viljelijät eivät tule siihen liittymään (MT21.11.2014).

Schulman muistuttaa, ettei kerääjäkasveista maksettavat korvaukset välttämättä kerro koko totuutta siitä, miten runsaasti kerääjäkasveja suomalaispelloilla on vuoden 2015 jälkeen kasvatettu.

"Moni saattaa kylvää kerääjäkasvustoa suuremmalle alalle kuin mille saa siitä korvausta."

Voiko toimenpiteen suosiosta ja myönteisistä ympäristövaikutuksista vetää jo sellaisen johtopäätöksen, että kerääjäkasvitoimenpide olisi nykyistä laajemmin vuosien 2021–2027 ympäristökorvauksessa?

Ei, korostaa Schulman.

"Valmistelut ovat vielä niin kesken, ettei kukaan pysty sanomaan mitään tulevasta rahoituskaudesta."

Nykyisen ohjelmakauden arviointikaan ei ole vielä valmistunut, Schulman muistuttaa. Sen on tarkoitus valmistua tulevana syksynä.

Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessori Kristiina Regina on yksi tutkijoista, jotka ovat olleet laatimassa selvitystä ympäristökorvauksen arvointia varten.

"Tällä hetkellä tiedot kerääjäkasveista perustuvat kirjallisuuslähteisiin ja mallinnuksiin. Kenttäkokeet ovat vasta käynnissä. Vie useita vuosia, että niistä saadaan tietoa kerääjäkasvien hiilensidonnasta."

Mallinnusten ja ulkomaisten tutkimusten perusteella kerääjäkasvit näyttäisivät kuitenkin olevan Suomen ilmasto-oloihin hyvin sopiva keino sitoa hiiltä peltomaahan. Merkitys saattaa entisestään korostua, jos talvet lyhenevät ilmastonmuutoksen myötä nykyisestä ja pellot olisivat sen myötä yhä pidempään paljaana.

Lue myös:

Teho yllätti tutkijatkin: Kerääjäkasvien viljely sitoo hiiltä peltoon odotettua tehokkaammin

Italianraiheinä vähentää kerääjäkasvina tehokkaasti maassa olevaa helppoliukoista nitraattityppeä