Rainingon luomutilan kokeilunhalu toi kvinoan viljelykiertoon

Luontaisesti gluteenittomana kvinoa on hyvä esikasvi puhdaskauraa, kertoo Rainingon luomutilan toinen isäntä Juha Raininko. Kuva: Jaana Kankaanpää

Revonhäntäkasveihin kuuluva kvinoa on peräisin Etelä-Amerikasta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lietolaisen Rainingon luomutilan pelloille kvinoaa kylvettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009.

”Haluttiin kokeilla jotain uutta, kaivattiin haasteita”, kertoo tilan toinen isäntä Juha Raininko. Hän pitää tilaa yhdessä veljensä Karin kanssa.

Tänä kesänä kvinoalla on 80 hehtaaria. Kaikkiaan viljelyksessä on useita satoja hehtaareita.

Joskus kvinoan korjuuseen on päästy syyskuun lopulla, mutta useimmiten vasta lokakuussa.

”Saa nähdä, ehtiikö tuleentua, koska kasvukausi on kolmisen viikkoa myöhässä."

Vuodesta riippuen satoa kertyy 0–2 000 kiloa hehtaarilta.

Viljelykierossa on kvinoan lisäksi puhdaskauraa, hernettä, ruista, härkäpapua ja apilaa. Luontaisesti gluteenittomana kvinoa on hyvä puhdaskauran esikasvi.

Tilalla on oma pakkaamo, jossa siemenet pakataan kaikenkokoisiin pakkauksiin. Tuotteita myydään valtakunnallisesti ruoka­kaupoissa. Asiakkaina on lisäksi ravintoloita ja julkisia keittiöitä.

Rainingon mukaan kotimainen luomukvinoa pärjää kilpailussa tuontiluomulle.

”Puhtaan luomukvinoan tuottajahintaa ei ole vielä määritelty.”

Erikoistutkija Marjo Keskitalo tutustui kvinoaan 1990-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa olleessaan siellä tekemässä väitöskirjaansa. Keskitalo palasi Suomeen ja ryhtyi tiedustelemaan ulkomaisilta kollegoiltaan kvinoasiemeniä.

Siemenkantoja alettiin tutkia Maatalouden tutkimuslaitoksessa MTT:ssä, joka sittemmin tuli osaksi Luonnonvarakeskus Lukea.

Erikoiskasvit monipuolistavat viljelykiertoa ja -järjestelmiä, Keskitalo perustelee tuomisiaan.

Maa tiivistyy vähemmän, kun kvinoan viljoja runsaampi varsimassa jää peltoon. Se vaikuttaa paitsi maaperän vesitalouteen ja mikrobeihin myös merkitykseen peltojen hiilensitojana.

”Erikoiskasvien viljely voisi helpottaa maatalouteen kohdistuvia ympäristöpaineita.”

Suomalaista kvinoan viljelyä on arvosteltu siitä, että se vie leivän eteläamerikkalaisilta viljelijöiltä. Keskitalo on eri mieltä.

Kasvava vienti on kvinoan kotimaassa hilannut hinnat niin korkealla, että paikallisilla ei ole varaa ostaa sitä. ”Paikallisesti kasvatettu ruoka myös pitäisi mahdollisimman pitkälti syödä paikallisesti.”

Kvinoa

Revonhäntäkasveihin kuuluva kvinoa on peräisin Etelä-Amerikasta. Viljelty Andeilla tuhansia vuosia, aikoinaan inkojen tärkein viljelykasvi.

Ei ole kasvitieteellisesti vilja. Kvinoa on kaksi­sirkkainen, viljat yksisirkkaisia. Kvinoaa kutsutaankin valeviljaksi.

Viljelyala Suomessa noin 150 hehtaaria ja keskisato noin 700–1 000 kiloa hehtaarilta.

Sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja, lisäksi proteiinia enemmän kuin viljoissa sekä paljon ravintokuituja, fosforia, rautaa ja magnesiumia.

Soveltuu monenlaiseen ruuanlaittoon joko kokonaisena tai jauhettuna. Ei sisällä sitkoa. Luontaisesti gluteeniton.

Siemenen pinta on karvaan saponiinin peitossa, minkä takia siemenet on pestävä tai kuorittava ennen ruuaksi valmistamista.

MTT (nykyisin osa Lukea) aloitti 1990-luvun lopussa kvinoatutkimuksen, johon kasvin viljely Suomessa pääosin perustuu.