Pohjois-Savosta tulee eniten satatonnareita – karjakerhoilla on tärkeä rooli maatilojen rinnalla

Hyvönen on Pohjois-Savon Karjakerhon kasvot ja tuottelias monitoiminainen. ”Tavoitteena on saada tilanväki irti arjesta ja nauttimaan hetkiseksi myös kollegoidensa seurasta.” Kuva: Anne Anttila

Karjakerhojen rooli on hyvin näkyvä ja moninainen. Toiminnan ydin on edelleen tukea tuotantoseurantaa ja kotieläinjalostusta, ylläpitää ammattitaitoa, olla esillä sekä vaikuttaa ja edistää työssä jaksamista. Yhdistys antaa oman panoksensa myös siihen, että maaseutu pysyy asuttuna.

Vaikka yleisesti kerhojen aktiivisuustaso vaihtelee, kolmattakymmennettä juhlavuottaan viettävällä Pohjois-Savon yhdistyksellä ei ole havaittavissa hiipumisen merkkejä.

"Toki jäsenmäärä on laskenut. Parhaimmillaan kirjoilla oli reilut tuhat jäsentä, mutta tällä hetkellä luku on noin 350. Porukka on kuitenkin aktiivista ja toiminta vähintäänkin samalla tasolla. Tästä on hyvänä esimerkkinä retket. Olipa karjatapahtuma millainen tahansa, niin me huristelemme paikalle aina bussi täynnä kerholaisia”, vuodesta 1994 lähtien karjakerhon sihteerinä toiminut Anita Hyvönen iloitsee.

Pitkät perinteet ovat karjakerhon kaltaisille yhdistyksille tärkeä voimavara.

"Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu monenlaisia kohtaamisia, paljon matkoja ja vielä enemmän uuden oppimista. Tykkäämme hankkia erilaisia elämyksiä. Olemme käyneet kerhon kanssa yli kahdessakymmenessä maassa ja tutustuneet reissuillamme muun muassa paikallisiin maatiloihin sekä karjanäyttelyihin. Lisäksi olemme monelta ulkomaanmatkalta tuoneet tuliaisina jopa alkioita, joten monessa olemme mukana ja kiinnostus on vähintäänkin samaa luokkaa.”

Hyvösen järjestämät matkat ovat osoittautuneet kestohiteiksi, mutta niin ovat karjakerhon ideoimat paikallistapahtumatkin.

Yksi suosituimmista on savolaisten räätälöimä Tila-Mansikki -kilpailu.

"Kolme kertaa järjestetystä matalan kynnyksen näyttelystä on muodostunut varsinainen hittitapahtuma. Suosikkilistan kärkikaartissa ovat junnuleirit ja jalostusvasikkaketjukin on katkeamaton. Oma erikoisuutensa on elossa olevien satatonnareiden välinen tuotoskilpailu. Kyseistä kisaa on käyty jo kymmenen vuoden ajan”, Hyvönen listaa tyytyväisenä.

Pohjois-Savon Karjakerhon 20 tilallista ovat mukana Terve tiineys-hankkeessa.

Hankkeessa tutkitaan muun muassa alkiotiineyden sujuvuutta.

Karjakerho välittää viljelijästä monin eri tavoin.

Yhdistyksen puuhanaiseksi nimetty Hyvönen kantaa oikeutetusti huolta viljelijöiden jaksamisesta.

"Kerhon rooli on muuttunut entistä tärkeämmäksi. Meidän tulee heittää oma turvaverkkomme ja olla läsnä viljelijän arjessa myös heidän hauraimpina hetkinä. Vaikka viljelijät ovat arjen sankareita, he tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen vetoavun. Auttaa voi monella tavalla, mutta usein pelkkä läsnäolo riittää aukaisemaan solmuja. Lisäksi on syytä muistaa, että jokaiselta tilalta löytyy omat vahvuutensa. Meidän täytyy vain löytää ne.”

Agrologiksi kouluttautunut Hyvönen sanoo tiedostavansa maatilojen kustannuspaineet, sillä hän on itse karjakerhon jäsen ja taustoiltaan karjatilan tyttö.

"Olen tehnyt elämäntyöni karjan parissa. Navetat ovat tulleet tutuiksi, sillä vuodesta 1981 lähtien olen kiertänyt tiloja, aluksi jalostuskonsulenttina, myöhemmin jalostusasiantuntijana ja vuodesta 2007 lähtien esimiestehtävissä.”

Tällä hetkellä Faban myyntipäällikkönä toimiva Hyvönen sanoo erikoistuneensa laajentaviin tiloihin, joten työ investoivien tilojen asiantuntijana on auttanut näkemään asioita pintaa syvemmältä.

"Työ maatiloilla on muuttanut muotoaan, mutta tuotannon perusraamit ovat säilyneet ennallaan. Erityisesti jalostuksen suhteen tavoitteissa pysyminen on tärkeää. Tuotannossa täytyy olla hereillä, kiinnittää katse lähelle ja huomioida ympäristö ja vastuullisuus. Maidossa tulee olla pitoisuuksia, sillä on hieman hassua ajatella, että lehmän kautta kierrätetään vettä. Tulevaisuuden keskiössä tulee olemaan pitoisuuksien lisääminen”, Anita tietää kertoa.

Lue lisää:

Sonkajärveläisellä tilalla jo toinen sukupolvi mielisi karjanäyttelykehään – vanhempien intoa hillitsee tautipaine ja kohonneet kustannukset

Kultamitalitason maitoa jo 50 vuotta ‒ mikä on tärkeintä laatutyössä? ”Se, että ei nipota liikaa”