Tämä Keski-Euroopassa yleisesti kasvatettu vihannes kasvaa jopa 10 senttiä päivässä ja pellot tuottavat satoa keskimäärin 10 vuotta

Lauran Geurts näyttää valkoisen parsan vartta, jota kasvatetaan maan alla. Sen satoa korjataan juuri ennen kuin nuput työntyvät maanpinnalle. Sen jälkeen varret muuttuvat vihreiksi. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Parsan annetaan kasvattaa juurakkoaan muutama vuosi istutuksen jälkeen. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Lämpimissä olosuhteissa parsan varret kasvavat yli 10 senttiä päivässä. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Lauran Geurts näyttää kolmevuotiasta parsaviljelystään. Kaikki valkoiset parsat on korjattu talteen juhannukseen mennessä. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Alankomaiden Oirlossa on aloitettu peltojen kastelu. Viime vuonna kuivuus söi satoa ennätystavalla mutta nyt sateita on näköpiirissä. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Keski-Euroopassa parsa on yhtä haluttu sesonkiherkku kuin Suomessa varhaisperunat. Sitä täytyy löytyä lautaselta ainakin pääsiäisenä, äitienpäivänä ja helluntaina.

EU:n alueella tankoparsaa tuotetaan eniten Saksassa, kun taas unionin ulkopuolella Peru on johtava parsantuottaja. Hollannissa parsatilat ovat pitäneet pintansa, vaikka niiden määrä onkin laskenut.

"Ennen parsaa kasvatettiin täällä kaikilla lähitiloilla, kun nyt niitä kasvattaa enää harva. Tällä hetkellä olen ainoa tässä kylässä. Muut vaihtoivat tuotantosuuntaa", parsanviljelijä Lauran Geurts kertoo oman kylänsä tilanteesta.

Lauran Geurtsin pelloilta nousee herrojen herkkuna pidettyä parsaa 6 000–10 000 kiloa hehtaarilta vuodessa.

Parsan kasvatussesonki on lyhyt: se alkaa maaliskuussa ja päättyy jo juhannukseen. Erityisesti sesongin alussa kilpailu markkinoilla käy kuumana, joten parsan nosto tulee aloittaa ajoissa.

Bisnes on sitä kannattavampaa, mitä nopeammin parsat saadaan keväällä myyntiin.

"Mitä aiemmin olemme liikkeellä ja mitä suuremmat parsat maasta saadaan, sitä parempi hinta niistä on luvassa", maaliskuussa noston aloittanut Geurts selventää.

Oikeissa olosuhteissa varret kasvavat jopa 10 senttiä päivässä.

"Maaperän kasvuolosuhteilla on suuri vaikutus kannattavuuteen – parsat tarvitsevat vettä ja routakaan ei ole pahasta", Geurts kertoo parsankasvatuksen vaatimuksista.

Suurin osa Hollannissa tuotetusta parsasta pysyy kotimaassa, mutta niiden kysyntä on kasvanut myös Pohjoismaiden ruokapöydissä. Suomeen parsat kiikutetaankin usein Hollannista tai Saksasta, sillä Suomessa ammattimaista parsantuotantoa on hyvin vähän.

Monelle voi tulla parsasta mieleen pelkkä vihreä varsi, vaikka Hollannissa valkoisen ruokaparsan kasvatus on yleisempää.

Valkoinen parsa kasvaa korkeassa penkissä syvällä. Pellot peitetään keväällä muovilla, jotta varret eivät näe auringonvaloa. Kun kasvuston varret saavat aurinkoa, ne saavat lehtivihreää ja muuttuvat vihreiksi.

Geurts liputtaa valkoisen parsan puolesta, vaikka esimerkiksi Britannian ruokapöydissä suositaan vihreää kasvustoa valkoisen sijaan.

"Kun puhutaan ruokaparsasta, tarkoitetaan aina valkoista lajiketta. Sitä ei voi verrata vihreään – ne ovat kaksi täysin eri asiaa."

Koska parsat eivät vaadi juurikaan lannoitteita ja pellot tuottavat keskimäärin 10 vuotta, ne ovat kiitollisia kasvatettavia.

Tuotanto vaatii kuitenkin alkuun investointeja. Parsantuotantoon erikoistuneet koneet auttavat muun muassa siinä, että poimija saa napattua valkoisen varren tehokkaasti peitemuovin alta. Sen lisäksi koneita tarvitaan lajitteluun, istutukseen ja pakkaukseen.

Koska työ vaatii sesonkiaikana paljon käsityötä, Geurts saa työntekijöitä Puolasta.

"Yksi suurempi investointi koneisiin ja työvoimaan, ja sen jälkeen tämä pelto on tuottanut 10 vuotta", Geurts näyttää jo 12-vuotiasta parsaviljelystään.

Seuraavana vuonna samaisella pellolla on tarkoitus viljellä parsan sijaan jotain muuta, sillä sen kasvukunto on heikentynyt. Tämä näkyy parsan varsien koossa.

”Paras hinta saadaan 20–28 millimetrin paksuisista parsan varsista. Vastaistutetut pellot tuottavat ensimmäiset viisi vuotta optimimittaa, minkä jälkeen varsien koko alkaa hiljalleen pienentyä."

Kokonaisuudessaan Geurts pitää parsanviljelyä kannattava bisneksenä. Tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin olleet viime vuosina astetta heikommat, sillä hinnat ovat tulleet huippuvuosista jonkin verran alaspäin.

Parhaimpina vuosina Geurts on saanut parsakilosta viisi euroa. Viime vuonna hinta tipahti kolmeen euroon ja nyt se on neljä euroa kilolta.

"Viime vuoden tilanne oli vaikea. Myös tänä vuonna parsaa on ollut markkinoilla jonkin verran liikaa mutta hinta on silti ollut kohtuullinen. Viimeiset kymmenen vuotta viljely on kuitenkin ollut kannattavaa", hän kuvailee.

Viime vuoden hankalaan markkinatilanteeseen vaikuttivat myös pitkät kuivuusjaksot. Sen johdosta parsojen koko jäi normaalia pienemmäksi. Geurts kertookin aloittavansa lähiviikkoina kastelun, elleivät odotetut sateet pian saavu.