Jalostus on sijoitus tulevaisuuteen
Juntusten karja on luonteeltaan rauhallista ja helppoa käsitellä. Jalostuksen tulosta sekin. Kuva: Viestilehtien arkistoSUOMUSSALMI (MT)
”Ei tämä ihan onnenkauppaa ole”, Leo Juntunen myöntää jalostustyöstä. Oikeita valintoja on pitänyt tehdä koko ajan. On nähtävä, mikä lehmä periyttää parhaita geenejä ja mikä pitää karsia.
Leo ja Suoma Juntusella johdonmukainen jalostustyö on tuottanut hyvää tulosta. Tunnustusta on saatu ennenkin, ja viime vuosi oli oikea ”täysosuma”.
Aberdeen angus -karjasta Juntusilla oli viime vuoden paras sonni. Lehmissä ensimmäinen, toinen, neljäs ja viides sija napsahtivat samaan osoitteeseen.
Voitto karjojen jalostusarvokilpailussa oli selvä. Myös limousin-karjan jalostusarvojen keskiarvo oli Juntusten karjalla paras.
Menestys karjojen ja eläinten välisissä vertailuissa lämmittää tietenkin mieltä. Tärkeintä on, että se kertoo jalostuksen onnistumisesta.
”Asioita on tehty oikein.”
Juntunen pitää jalostustyötä ennen kaikkea mielenkiintoisena. Kannattavaakin se on mutta vaatii pitkäjännitteisyyttä. Tänä vuonna ostettu alkio antaa tuoton ehkä kuuden vuoden kuluttua.
”Tämä on sijoittamista tulevaisuuteen”, Leo Juntunen tiivistää.
Jalostuksessa kiinnitetään eniten huomiota luonteeseen. Hankalat eläimet on karsittava heti, vaikka muut ominaisuudet olisivat kuinka hyvät.
Lehmien vasikoinnit, sonnien ja alkioiden käyttö ja muut tärkeät tapahtumat on tietenkin kirjattava muistiin, mutta paljon Leo Juntunen muistaa ilman kirjanpitoakin. Hän tunnistaa eläimen yleensä jo kaukaa ja osaa kertoa emon nimen ja sukutaustan.
Keinosiemennystä tilalla käytetään harvoin. Enemmän turvaudutaan alkioiden ostoon.
Omat sonnit ovat ahkeria. Lehmät viedään pieninä laumoina omille laitumilleen ja mukaan pannaan yksi sonni.
”Silloin tietää, kenen jälkeläisiä vasikat ovat.”
Viime kesänä laumoja oli kahdeksassa paikassa.
Laidunkausi alkaa täällä yleensä touko–kesäkuun vaihteessa ja päättyy elo–syyskuun vaihteessa. Kauden lopussa lehmille viedään lisärehua.
Juntusilla on liharotuisia lehmiä noin 70 ja porojakin kolminumeroinen luku. Peltoa vuokramaineen on noin 100 hehtaaria.
Navetta on vuodelta 2007. Sen koko on 22 kertaa 40 metriä. Ruokinta tapahtuu ulkopuolelta pihaton kahdella sivulla oleviin pöytiin.
Lehmät pääsevät jaloittelemaan ulkotarhaan vapaasti ja pitävät siitä.
”Pakkanen ei niitä paljon haittaa. Kova tuuli on ainoa joka rajoittaa ulkoilua”, Leo Juntunen sanoo.
Niin karjan hoito kuin peltotyöt tehdään kahden hengen voimin. Vain lannan levitys on annettu ulkopuolisten tehtäväksi.
”Emolehmät ovat helppoja laitumella. Ne pysyvät laumassa.”
Työtä on silti paljon, mutta se ei ole niin kelloon sidottua kuin maitotilalla. Ero tiedetään kokemuksesta.
Leo Juntunen sanoo lypsäneensä 30 vuotta. Sitten riitti.
Ratkaiseva hetki sattui vuodelle 2006, kun Juntuset viettivät parin päivän lomaa Sotkamossa. Tuli hälytys, että sähköt oli poikki ja katkos oli rikkonut myös lypsykoneen moottorin.
”Ei siinä auttanut kuin lähteä korjaustöihin. Yön tein hommia ja aamulla lypsykone toimi taas”, Leo Juntunen muistelee. Siinä syntyi myös päätös muutoksesta. Uusi pihattonavetta valmistui vuonna 2007. Vuoden kuluessa lypsylehmät saivat lähteä, ja emolehmät tulivat tilalle.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
