Tuoreen yrittäjäparin arki on raskasta mutta onnellista
Pentti Vänskä Eläimet tuovat maatilan päiviin vauhtia. Hevosista tummempi, Pyllerö, oli alkusysäys koko Arvilan tilan sukupolvenvaihdokselle. Maitotilalla hevoset ovat paitsi harrastus myös hyviä maisemanhoitajia, Niina Miettinen kertoo. Kuva: Viestilehtien arkistoKUOPIO (MT)
Neljää kissaa, neljä koiraa, kaksi hevosta ja tietysti nuo typyt tuolla navetassa, listaa Niina Miettinen hymyillen Arvilan tilan asukkaita.
Runsaan vuoden maatilan emäntänä ollut 28-vuotias on hyvin tyytyväinen elämäänsä puolison ja eläinten kanssa maalla.
”Rankkaahan tämä on, mutta me ollaan tosi onnellisia täällä.”
Eläimistä, tai tarkemmin sanottuna Pyllerö-nimisestä hevosesta, sai oikeastaan alkunsa myös koko tilan sukupolvenvaihdos, kohta 30-vuotias isäntä Jukka Miettinen kertoo.
Hänen isänsä oli jo jonkin aikaa sitten sanonut, että voisi luopua, mutta Jukka oli suunnitellut jatkavansa neuvontatöitä vielä useamman vuoden ja muuttavansa lypsykarjatilan spv:n yhteydessä kasvinviljelytilaksi.
”Niinan ja Pyllerön ansiota on, että täällä ollaan. Kahdestaan uskalsi ryhtyä eläintenpitoon paremmin.”
Miettisillä on Kuopion Vehmersalmella sijaitsevalla tilallaan 20 lypsävää ja nuorkarja. Suunnitelmissa on ryhtyä syksyllä rakentamaan ja kasvattaa karjakoko 40 lypsävään.
Laajennusta rajoittaa peltopinta-ala.
”Ei ole itsestäänselvyys, että kaikki voivat laittaa robotin”, Miettinen sanoo.
Hän etsii parhaillaan lisämaita ja kilpailuttaa navettaratkaisuja.
Tilan sukupolvenvaihdos tehtiin nopealla aikataululla. Valmistelu aloitettiin vuonna 2010 ja tila siirtyi Jukalle ja Niinalle viime vuoden alusta.
”Tässä kokoluokassa se onnistui, esimerkiksi veroratkaisut ehti suunnitella, kun vain käytti siihen aikaa”, Jukka toteaa.
Neuvontakokemuksesta huolimatta paperityön ja erilaisten selvitysten määrä yllätti.
”Pankin ja verottajan lisäksi on monta tahoa, joihin pitää olla yhteydessä. Osaan tarvitsee vaihtaa vain uuden yrittäjän nimi ja toisiin taas täytyy tehdä kaikki uusiksi. Lisäksi samalla kannattaa muistaa kilpailuttaa.”
Miettinen kehottaa pohtimaan asioita ajan kanssa, mieluiten vaikka isommallakin porukalla.
Hän kokee, että työskentely neuvojana auttoi paljon omaa tilaa koskevien ratkaisujen tekemisessä.
”Tilan ulkopuolella kannattaa käydä töissä tai harjoittelijana. Siitä saa varmuutta siihen, mitä itse haluaa ja tahtooko ylipäätään viljelijäksi.”
Miettisestä ratkaisu tuntuu nyt oikealta.
”Se on tähtäimessä, että tätä tehdään ainakin 20 vuotta. On mukava tehdä työtä itselleen.”
Vuoden verran uusista yrittäjistä kumpikin jatkoi töissä myös tilan ulkopuolella, mutta kuluvan vuoden alusta isäntä siirtyi kokopäiväiseksi viljelijäksi. Niina tekee yhä työtä vanhusten parissa neljänä päivänä viikossa, mutta käy silti aamu- ja iltalypsyllä joka päivä.
”Erilaiset työt tasapainottavat toisiaan”, emäntä sanoo.
”Työtä täällä kyllä olisi useam-
mallekin kuin kahdelle, sen määrä ei ole tilan kokoluokasta kiinni”, isäntä toteaa.
Suuria muutoksia tuore yrittäjäpari ei vielä ensimmäisen vuoden aikana tilalla tehnyt.
”Apuvoimia ehkä käytetään enemmän ja yksi lypsypaikka on lisätty asemalle työn nopeuttamiseksi. Pienkuormaaja helpottaa työtä ja konekantaa pyritään muutenkin uusimaan mahdollisuuksien mukaan”, isäntä kertoo.
Isosta työmäärästä huolimatta Miettiset tykkäävät työstään ja uskovat siihen, että maataloudella elää jatkossakin.
”Tuntipalkkaa voi laskea niin monella tavalla, että joskus lehtijutut maatalouden kannattamattomuudesta ärsyttävät”, Jukka sanoo.
”Kyllä tätä jaksaa, kun tietää miksi tekee”, Niina lisää.
TERHI TORIKKA
Tuntipalkkaa
voi laskea niin
monella tavalla, että joskus lehtijutut maatalouden kannattamattomuudesta
ärsyttävät.
jukka miettinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
