Pellosniemen kartanon kuivurin rakentamisvuosi hakattiin peruskallioon – korkealaatuinen kuivuri on siemenviljalle laadun tae

Yrjö Ehrnrooth kertoo, että kuivurin suunnittelu oli välillä millintarkkaa työtä työpöydän ääressä. Vuonna 2015 rakennetussa kuivurissa hyödynnettiin samalla paikalla ollutta 1817 tehtyä hirsikehää. Kuva: Saara Lavi

Pellosniemen kartanon kuivurissa jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty ja suunniteltu millintarkasti. Kuljettimet ja elevaattorit on tehty toisistaan riippumattomiksi, minkä ansiosta viljaa voidaan ottaa vastaan, kuivata, lajitella ja pakata samanaikaisesti.

Tilan kuivuri on Antti-Teollisuuden valmistama 318-hehtolitrainen malli ja sen hallinta on pitkälle automatisoitu Vision-ohjelmistolla.

Ala-Talkkarin 450-kilowattinen hakekattila lämmittää kuivurin ohella asuintaloa, maatilapajaa, toimistoa ja siemenpakkaamoa. Kattilan tehontarve talvisaikaan on noin 70 kilowattia.

Kuivuri on rakennettu perinnemaisemaa huolellisesti kunnioittaen peruskalliolle. Kalliota piti louhia muutama metri alemmaksi, jotta harjakorkeus olisi pysynyt kohtuullisena ja maastoa saataisiin hyödynnetyksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuivurin rakenteissa ja pakkaamossa on onnistuneesti hyödynnetty vuonna 1817 salvettua hirsikehikkoa.

Kuivurin ilma otetaan kuivurin etelänpuoleisella katon lappeella olevan aurinkokeräimen läpi. Aurinkoisena syyspäivänä sisään otettava ilma lämpiää jopa kuusi astetta. Mutta kokemus on osoittanut aurinkokeräimen lämmittävän ilmaa keskimäärin vain asteen verran. Isäntä Yrjö Ehrnrooth kertoo, että nykytiedolla katolle asennettaisiin ilman muuta aurinkopaneelit sähkön tuottamiseen.

Kuivurin varsinaisena innovaationa voidaan pitää tehokasta lämmön talteenottojärjestelmää. Poistoilma johdetaan lämmönvaihtimen läpi, jossa osa lämmöstä siirtyy tuloilmaan.

Ongelmana on kuitenkin kuivurista tulevan kuuman ilman pölyisyys. Suodatin ratkaisi pölystä aiheutuneet ongelmat lämmönvaihtimessa. Alimitoitettujen suodattimien aiheuttama vastapaine vaati puhallintehon lisäyksen.

"Suodattimet hidastavat luonnollisesti ilman virtausta. Jouduimme asentamaan yhden lisäpuhaltimen, jotta ilma kulkisi paremmin. Mutta lisäpuhaltimen viemästä energiasta huolimatta lämmönvaihdin on huomattavan energiatehokas”, Ehrnrooth selventää.

Lämmönvaihtimella poistoilmasta saadaan keskimäärin 20–25 prosenttia tarvittavasta energiasta. Lämpö otetaan talteen myös valmiiksi kuivatusta viljaerästä siirtämällä se tehokkaasti tuuletettuun jäähdytyssiiloon. Yhden erän jäähdytyksestä saadaan Ehrnroothin arvion mukaan helposti satojen kilowattituntien energia talteen. Yleensähän vilja jäähdytyksessä energia puhalletaan syystaivaalle.

Kuivurin parvekkeelta näkee kauas. Yrjö Ernrooth ja kuivurin auringon lämpöä keräävän järjestelmän putkistoa oikealla. Kuva: Saara Lavi

Kartanon kuivurissa on toistaiseksi poltettu pellon reunoista kerätystä pienpuusta tehtyä haketta.

Ehrnrootin mukaan hakkeen teossa ollaan siirtymässä järeämpään ainespuuhun.

Hakkeen ohella kattilassa palaa sekä viljan kuivatuksessa että lajittelussa tullut jäte ja pölyn erottimesta tuleva jäte. Ehrnroothin mukaan alkuvaiheen laskelmien mukaan haketta arvioitiin kuluvat noin 400 kuutiota vuoden mittaan. Lämmön talteenotto yhdessä kuivurilta tulevan ja hakkeeseen sekoitettavan biomassan kanssa laski hakkeen kulutuksen noin 250 kuutioon.

"Kun kattila palaa kuivatusaikaan täydellä teholla, kuivurin jätettä voidaan lisätä kolmannes mukaan. Pienemmän tehontarpeen aikana neljännes alkaa olla maksimi”, Ehrnrooth kertoo.

Lämpökeskuksesta kuuma vesi johdetaan noin 70 metriä pitkää maanalaista lämpökanaalia myöten kuivurille, jonka yhteydessä oleva erittäin iso radiaattori luovuttaa lämmön kuivausilmaan.

Isäntä hakkasi kuivurin rakentamisvuoden peruskallioon. Kuva: Saara Lavi