Geenikarjan kohtalo vaakalaudalla
Esa Jolkkonen toivoo, että saisi tilan myytyä eläimineen. Arvokkaan alkuperäiskarjan hajoaminen olisi hänestä suuri vahinko.
Kuva: Eija Irene HiltunenJOENSUU
Esa Jolkkosen viidentoista vuoden uuttera jalostustyö uhkaa valua hukkaan. Hän joutuu myymään Joensuun Tuupovaarassa sijaitsevan tilansa ja arvokkaan alkuperäiskarjansa terveydellisistä syistä.
Jolkkoselle maitotila alkuperäislehmineen on ollut unelma, jonka eteen on tehty työtä pitkään.
15 vuotta sitten hän osti kumppaninsa kanssa pari kyyttövasikkaa autotalliin. Suomalaiset alkuperäisrodun lehmät olivat silloin harvinaisia ja kalliita. Lehmiä haettiin ympäri Suomea, Sodankylää myöten.
14 vuodessa jalostustyö on tuottanut 350 kyyttövasikkaa. Tilalla on nyt yksi Suomen suurimmista alkuperäiskarjoista: 36 lypsävää sekä nelisenkymmentä hiehoa ja lehmävasikkaa.
”Kasvatan karjaani erilaisilla arvoilla. Suhtaudun lehmiin enemmän tunteella ja sydämellä kuin euron kuvat silmissä. Lähdin tyhjästä taloudellisesti ja muutenkin”, Jolkkonen kertoo.
Karjaan kuuluu lapinlehmiä, länsisuomalaisia sekä itäsuomalaisia kyyttöjä.
Mukana ovat vaikuttavimmat kyyttösuvut: Salimon karjaa, Impi-sukuisia ja lauttamäkeläisiä.
”Geenikarjani on täysin rotupuhdas – yhtään risteytyseläintä siinä ei ole. Muissa karjoissa on vain yksittäisiä lehmiä, meillä on kokonainen karja”, Jolkkonen kertoo.
Karja on niin huipussaan kun olla ja voi, Jolkkonen sanoo – ja vasta nyt se alkaa tuottaa tulosta.
EIJA-IRENE HILTUNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
