Mikä merkitys lehtilannoituksella on? Näin vastaavat viljelijä ja tutkija

Huhtikuun lopussa kylvetyn Quarna-vehnän satopotentiaali näytti kesäkuun puolessavälissä hyvältä. Kevätvehnät ja -ohrat saavat maatalousyhtymä Teräväisellä lehtilannoituksen rikkakasvi- ja tautiaineseoksessa 2–3 kertaa kasvukaudessa. 

Maatalousyhtymä Teräväisellä, Mäntsälässä, hivenravinteet ovat kuuluneet alkukesän ruiskutusohjelmaan kymmenisen vuotta.

"Sadot ovat parantuneet tarkentuneen lannoituksen ja kasvinsuojelun ansiosta vuosi vuodelta, mutta on vaikea sanoa, mikä on lehtilannoituksen osuus. Tarvittavat pää- ja hivenravinteet pyritään antamaan ensisijaisesti kylvölannoituksen yhteydessä ja maa-analyyseihin perustuen. Ainakin sinkkiä ja rikkiä puuttuu tällä hetkellä maasta", Toni Teräväinen kertoo.

"Ei lehdille ruiskutettavista hivenravinteista ainakaan haittaa ole. Kun pellolla joka tapauksessa käydään ruiskun kanssa kaksi tai kolme kertaa kesässä, menevät hivenravinteet siinä helposti mukana. 5–6 euron ainekustannus hehtaarille on mielestäni kohtuullinen."

Tänä vuonna maatalousyhtymän pelloille on lehtilannoitteena ruiskutettu Starphos MnP’tä, Mangan 235 Jet’iä, ZM-Grow’ta ja Gramitrel-B’tä. Näissä lannoitteissa on mangaania, sinkkiä, rikkiä, booria, kuparia ja fosforia. Hyvältähän tilakeskuksen viereisellä olevan lohkon Quarna-kevätvehnä näyttääkin.

"Lehtilannoitusta tärkeämpänä näemme peittaamisen mangaanipitoisella peittausaineella. Tänä vuonna käytimme peittaamiseen Wuxalin ja Redigo Pron sekoitusta", Tommi Teräväinen sanoo.

Veljekset pitävät hivenlannoitteiden tärkeimpänä valintaperusteena sitä, että aine sekoittuu hyvin muuhun tankkiseokseen eikä tuki suuttimia. Lehtilannoituksen vaikutuksia he seuraavat pyytämällä kerran kesässä maatalouskaupan asiantuntijan mittaamaan lehtien ravinnepitoisuudet pikamittarilla.

Yaran tänä vuonna teettämän tutkimuksen mukaan reilut 60 prosenttia yli sadan hehtaarin tiloista käyttää säännöllisesti lehtilannoitteita. Johtava agronomi Tapio Lahti kertoi Yaran webinaarissa toukokuussa, että lehdille ruiskutettu hivenravinne on joissain oloissa jopa 8–10 kertaa tehokkaampi kuin maahan annettu lannoitus.

"Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 90 prosenttia lehtien kautta annetuista ravinteista löytyy tunnin sisällä ruiskutuksista kasvin juurista. Lehtilannoitus on kuitenkin aina peruslannoituksen täydentämistä", Lahti painottaa.

Lahti pitää tärkeänä myös fosforitäydennyksen antamista hyvin kasvavalle viljakasvustolle.

"YaraVita Starphos nosti Nurmon kokeessamme ohran sadon 7 900 kilosta 8 300 kiloon hehtaarilla. Yhdeksän euron ainekustannus toi 56 euron lisätuoton. Hyvä vaste johtuu siitä, että mangaanin ja fosforin saatavuus on alkukesällä heikkoa maan matalasta lämpötilasta johtuen."

Asiakkuuspäällikkö Ilkka Mustonen lupaa YaraVita Mancozin - ja YaraVita Amazinc -ruiskutuksilla säilörehunurmille 500–800 kilon sadonlisän hehtaarille.

"Kasvuston ravinnepuutteet saa helposti selville Yara Megalab -analyysillä. Analyysin jälkeen lannoituksen voi suunnitella niin, että rehuun saadaan tarvittavat ravinteet ja hivenaineet sekä riittävä valkuaispitoisuus."

Kasvien ravitsemukseen perehtynyt maatalous- ja metsätieteiden tohtori Jouko Kleemola näkee, että hivenravinteita kannattaa antaa vain todettuihin ravinnepuutoksiin ja silloinkin mieluummin maan kuin lehtien kautta.

"Kasvit saavat yleensä riittävästi hivenravinteita maasta, kun pellon pH ja kuivatus sekä maan rakenne ja orgaanisen aineksen pitoisuus ovat kunnossa. Keskimääräisellä satotasolla maan tarjoamat hivenravinteet yleensä riittävät. Huippusadoilla todennäköisyys hivenravinteen puutokselle kasvaa", Kleemola selventää.

"Lehtilannoitus kannattaa aina mieltää väliaikaisena korjaustoimena. Perusasioista löytyy parannettavaa, jos samalle lohkolle ilmestyy usein tietyn hivenravinteen puutosta. Jos epäilee hivenravinteiden puutosta, kannattaa asia vahvistaa maa- tai kasvianalyysillä."

Analyysitulosten tulkintaa Kleemolan mukaan hankaloittaa tutkimustiedon vähäisyys. Etenkin Suomen oloissa kerättyä riippumatonta tutkimustietoa tarvittaisiin lisää.

"Ulkomaisissa tutkimuksissa on ilmennyt eroja lehtilannoituksen tehossa jopa lajikkeiden välillä, sillä ravinteiden imeytymiseen vaikuttava lehden pintarakenne voi vaihdella lajikkeittain. Vaihtelua on myös kasvien kyvyssä kuljettaa ravinteita lehdiltä käyttökohteisiin. Lehdille annettujen ravinteiden hyötysuhde voikin vaihdella hyvin paljon, mikä on omiaan lisäämään hämmennystä hivenravinteiden käyttäjissä", Kleemola sanoo.