Utaretulehduksetvähentyneet 20 vuotta
Vuonna 1991 utaretulehdusta esiintyi 22 prosentilla lehmistä. Kymmenen vuotta myöhemmin utaretulehduslehmien osuus oli laskenut 20 prosenttiin ja vuonna 2010 noin 19 prosenttiin lehmistä.
Muutoksia pidetään tilastollisesti erittäin merkittävinä.
Utaretulehdusten esiintymistä ovat selvittäneet Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.
Tulehdusten esiintyminen määritettiin tuotosseuranta-aineiston lehmäkohtaisten solutietojen perusteella. Samalla tutkittiin karja- ja lehmäkohtaisten tekijöiden vaikutusta utaretulehduksen esiintyvyyteen.
Tutkimuksessa selvisi, että utaretulehdusta esiintyi enemmän pihatoissa kuin parsinavetoissa.
Tulehdusten määrä oli suurempi myös yli 60 lehmän tiloilla kuin sitä pienemmillä. Samoin automaattilypsytiloilla oli muita tiloja enemmän utaretulehdusta.
Luomutiloilla esiintyi enemmän utaretulehduksia kuin tavanomaisilla tiloilla.
Utaretulehdus lisääntyi lehmien poikimakertojen noustessa yli kahteen ja väheni tuotoksen noustessa korkeammaksi.
Roduista holsteinfriisiläisten utareterveys oli ayrshireä huonompi.
Utaretulehdusseurannan aikana lypsykarjatalous on muuttunut merkittävästi. Esimerkiksi keskituotos on noussut vuoden 1991 vajaasta 6 000 kilosta lähes 9 000 kiloon vuoteen 2010 mennessä.
Automaattilypsy on yleistynyt huimasti. Vuonna 2001 robottitiloja oli 9, mutta vuonna 2010 jo 576.
Pitkään soluttavien, eli utaretulehduskroonikoiden osuus kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana 16 prosenttiin. Edellisen kymmenen vuoden aikana osuus pieneni 20:sta 15 prosenttiin.
Yleistymistä voi tutkijoiden mukaan selittää se, ettei soluttavia lehmiä ole pystytty karsimaan laajentavilla tiloilla.
Kartoituksessa oli mukana runsaat 100 000 lehmää vuodelta 1991, yli 300 000 lehmää vuodelta 2001 ja noin 270 000 lehmää vuodelta 2010.
Ensimmäinen aineisto kattoi alle 30 prosenttia lehmistä, mutta kaksi myöhempää noin 95 prosenttia.
Utaretulehduslehmäksi määritettiin lehmä, jolla maidon solupitoisuus ylitti 200 000 solua millillitrassa vuoden ensimmäisessä koelypsyssä.
Kroonikoiksi luokiteltiin ne, joilla solupitoisuus ylitti rajan vähintään kolmessa neljästä koelypsystä.
Tutkimus sai rahoitusta Walter Ehrströmin säätiöltä.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
