M. A. Numminen ylistää kansankuppiloita
Kulttuurin monitoimimies, olutharrastaja M. A. Numminen julistaa keskiolutkulttuurin kadonneeksi. 1980-luvun kansankuppiloista harva on enää olemassa. Toki sielukkaisiin baareihin törmää yhä eri puolilla Suomea. MT:n viikonvaihdesivuilla alkava sarja Kotoisat kuppilat esittelee kansan kokoontumispaikkoja.
3.7.2014. Tampere. MS Tampere. M.A. Numminen kertoo kokemuksiaan oluesta. Kuva: Rami MarjamäkiTAMPERE (MT) Taiteilija, muusikko, kirjailija Mauri Antero Numminen , 74, seisoo ravintolalaivan kannella keskioluttuoppi kädessään. Oikeastaan se on kuvausrekvisiittaa, sillä Numminen ei juuri juo hanasta laskettavia peruslagereita.
”Olen hakeutunut makujen maailmaan. Joskus aikoinaan Pedron [ Hietanen ] kanssa hurjissa rilluttelujuhlissa Roskilden festivaaleilla juotiin Tuborgia ja Gammel Danskia ja hauskaa oli. Tässä iässä mieli ja elimistö muuttuvat. En pystyisi juomaan entiseen tapaan.”
Nykyään Numminen keskittyy maistelemaan muun muassa belgialaisia oluita ja kotimaisten pienpanimoiden tuotteita. Luonteva paikka harrastukselle on kantabaari Vastarannan Kiiski Helsingin Töölössä.
Helmiä yhä siellä täällä
1980-luvulla Nummiselle maistui vielä keskikalja merkkiin katsomatta. Johtopäätöksen voi tehdä selailemalla vuonna 1986 ilmestynyttä Baarien miestä. Kirjassa Numminen kertaa kokemuksiaan 132 keskiolutbaarista, joissa hän ehti istua puolen vuoden aikana.
Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa niistä päivistä. Kirjan baareista on jäljellä enää viitisen kappaletta ja osa niistäkin toimii eri nimellä.
Numminen julistaa entisaikojen keskiolutbaarikulttuurin kadonneeksi.
Tilalle on tullut A-oikeuksin varusteltuja, sieluttomia etukorttibaareja ja ketjuravintoloita, mutta toki helmiäkin löytyy yhä.
Niistä Numminen mainitsee, Tampereella kun ollaan, Tesomassa sijaitsevan Olkkone-nimisen lähiöjuottolan sekä Kuppila Kulman linja-autoaseman kupeessa. Jälkimmäisestä löytyy tarinaa myös Baarien mies -kirjassa. Silloin ravintola tunnettiin Kesti-Kulmana.
Edellä mainitut paikat ovat Nummisen mukaan säilyttäneet kansanbaarimaisen tunnelmansa.
”Toivoisin, että sellainen yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys palautuisi kaikkialle Suomessa. Juotiin olutta tai ei.”
Ei kännäystä, vaan seurustelua
Nummisen mukaan parhaissa olutbaareissa ei juoda humaltumiseen asti, vaan juoma siivittää keskustelua.
Tuopin ääressä ei myöskään tarvitse notkua yön pikkutunneille. Kultaisella 80-luvulla moni kansanbaari sulki ovensa jo alkuillasta ja valtaosa asiakkaista suuntasi tyytyväisenä nukkumaan.
1990-luvun alku oli keskiolutbaarien kulta-aikaa. Laman myötä työttömäksi jääneet sekä perustivat kuppiloita että kansoittivat niitä.
2000-lukua kohden baarikulttuuri alkoi hiipua. Suomi liittyi EU:hun ja väki alkoi matkustella. A-oikeudet yleistyivät ja viranomaisten suhtautuminen muuttui. Nyt kansa valittaa yhteiskunnan holhoamisesta.
Se, että yhteiskunta rajoittaa alkoholin käyttöä, ei ole Nummisen mielestä lainkaan huono asia. Tosin osa keinoista on hänen mielestään epäkelpoja. Esimerkiksi pienpanimojen oikeuksia myydä omia tuotteitaan ei pitäisi rajoittaa.
On kansantaloudellisestikin parempi, että kansa juo ennemmin olutta kuin viinaa.
- Osaston luetuimmat