Nuorempi polvi jatkaa Ilomantsissa yhteistyön voimalla – ”Maalla on oma vapaus ja rauha”

Lypsykarjatilan jatkajat Teemu ja Aino Puumalainen valitsivat uudeksi tuotantosuunnaksi luomulihantuotannon. Pellot ovat siirtymävaiheessa ja rakenteilla on puurakenteinen kylmäpihatto. Kuva: Helena Romppanen

Kun lähestyy Ilomantsin Tyrjänsaaressa sijaitsevaa tilaa, kiinnittyy huomio ensimmäisenä vaaran kupeelta nouseviin valtaisiin kiviröykkiöihin. Pelloista on saanut kaivaa kiven poikineen, ennen kuin leipä on lähtenyt. ”Loputon urakka, joka kevät nousee uutta kiveä”, naurahtaa tilaa vaimonsa Leenan kanssa 1980-luvun alusta viljellyt Kyösti Ikonen.

Nyt jokakeväinen pienempien murikoiden keruu on siirtynyt nuoremmalle polvelle, sillä tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos tämän vuoden alussa. Ikosten tytär Aino Puumalainen ja hänen miehensä Teemu Puumalainen siirtyivät jatkajiksi tilalle. Jo ennen sukupolvenvaihdosta nuori pari totutteli tilan pitoon auttamalla Ikosia talon töissä opiskelujen välissä vapaa-aikoina. ”Nyt ovat osat vaihtuneet, sillä Kyösti ja Leena auttavat vuorostaan meitä. Porukalla tehdään töitä”, kertoo Teemu Puumalainen.

Ainon vanhemmista on ollut iso apu myös perheen esikoisen, yhdeksän kuukautta vanhan Fannyn hoidossa.

Jatkajaksi ryhtyminen ei ollut itsestäänselvyys. Aino ja Savonlinnasta lähtöisin oleva Teemu tapasivat vuonna 2010, kun molemmat opiskelivat Niittylahden opistossa luonto-ohjaaja- ja eräopaskoulutuksessa. ”Vuosien myötä aloimme pyöritellä ajatusta jatkajaksi jäämisestä ja haimme ratkaisua, mitä tuotettaisiin”, kertoo Aino Puumalainen.

Tilan useita peruskorjauksia läpikäynyt navetta on rakennettu vuonna 1948. Lypsyssä on tällä hetkellä 16 lehmää. Nuorkarjaa on kymmenkunta päätä. Peltoa on vuokramaineen yhteensä 40 hehtaaria.

Uudeksi tuotantosuunnaksi valikoitui luomulihatuotanto. Pellot ovat jo siirtymävaiheessa luonnonmukaiseen tuotantoon. ”Vähän kerrassaan siirrymme emolehmätuotantoon. Siirtymä tapahtuu siementämällä omia lypsylehmiä liharotuisilla sonneilla”, kertoo Teemu Puumalainen.

Rakenteilla on puurakenteinen kylmäpihatto, johon tulee makuuparret 25 emolehmälle. Emolehmien määrää rajoittaa laidunmaiden riittävyys.

Pelkästään lihantuotannon varaan ei tilan tulorakenne jää. ”Metsätalous kulkee siinä rinnalla”, nuori isäntä kertoo. Hänellä on myös loppusuoralla energia- ja ympäristötekniikan insinöörin (amk) opinnot. Toiveissa on, että alalta löytyisi täydennystä sivutoimen muodossa.

Aino Puumalainen suoritti maatalouden perustutkinnon ja valmistui eläintenhoitajaksi vuonna 2014. Seuraavana vuonna hän valmistui urheiluhierojaksi, ja tarkoitus on jatkossa hieroa osa-aikaisesti muun työn ohessa. ”Kaikki on mennyt hyvin. Molemmat olemme sellaisia, että viihdymme luonnossa ja maalla. Täällä on oma vapaus ja rauha”, emäntä kehuu.

Myös Kyösti ja Leena Ikonen ovat onnellisia siitä, etteivät vuodesta 1925 suvulla olleen tilan tantereet hiljenny elämän äänistä.