Hankala kesä oli harmi viljelijälle mutta maataloustutkimus hyötyi: Tutkijoille kertyi runsaasti tietoa peltojen satotappioista
Luken keräämät tiedot satotappioalojen sijainnista ja syistä auttavat kehittämään satelliittidataa käsittelevää tekoälyä.
PIrjo Peltonen-Sainio kulki kesän mittaan havainnoimassa satotappioaloja ympäri eteläistä Suomea. Kuva: Jarno MelaLuonnonvarakeskus Luken tänä vuonna käynnistämä keruu on tuottanut tutkimuksen tarpeisiin kattavasti tietoa pelloista, joilla on syystä tai toisesta havaittu jokin satotappion aiheuttaja.
Valtaosan satotappiohavainnoista on tosin kerännyt yksi ihminen, Luken tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio, mutta ilahduttavasti ilmoituksia on tullut myös viljelijöiltä itseltään.
”Olemme saaneet koottua tiedot 170 kohteesta. Lisäksi tietoja on myös referenssialoista”, Peltonen-Sainio kertoo.
Referenssialoilla hän viittaa sellaisiin peltoihin, joilla on samaa kasvilajia kuin satotappioalalla – ilman satotappiota. Näitä referenssialoja pystytään käyttämään vertailukohtana, kun tekoälyä opetetaan erottamaan satelliittikuvista satotappioaloja.
Yhdessä Peltonen-Sainion ja muiden Digitalis-hankkeen tutkijoiden keräämien satotappioalatietojen kanssa käytössä on tulevalle talvikaudelle laaja aineisto, joilla satelliittikuvien automaattista tulkintaa pystytään kehittämään.
Kesän aikana Maanmittauslaitos (MML) teki myös kahteen otteeseen ilmakuvauksia dronella. Alkukesällä MML kuvasi satotappioaloja Siuntion lähiympäristössä, muutama viikko sitten isoilla peltoaukeilla Hämeenlinnan ja Lahden välillä.
”Kuvausten avulla saadaan lisäapua satelliittiaineistojen tulkitsemisen tueksi”, Peltonen-Sainio kertoo.
Dronella otettuja kuvia voidaan esimerkiksi käyttää apuna satotappioalan koon varmistamisessa sekä arvioitaessa satelliittiaineistojen kykyä tunnistaa eri satotappion aiheuttajia.
Digitalis-hankkeen tavoite on kehittää uusia tapoja hyödyntää maataloustutkimuksessa ja käytännön kasvintuotannossa satelliittien keräämää kuvamateriaalia.
Esimerkiksi EU:n oma kahdesta satelliitista koostuva Sentinel-2-järjestelmä tuottaa ympäri vuoden aikasarjoja, joista voidaan tehdä havaintoja maan pinnalla – esimerkiksi kasvillisuudessa – tapahtuvista muutoksista.
Tavoite on, että ihmisten keräämien ja ilmoittamien tietojen avulla satelliittidatan analysointi pystytään mahdollisimman pitkälle automatisoimaan.
Samalla pyritään tehostamaan digitalisaation avulla erilaisia maataloustuotantoon liittyviä ennusteita, tilastointia ja seurantaa.
Tarkoitus on, että aineiston avulla pystytään tuottamaan tietoa peltolohkoista niin, että se on käyttökelpoista niin tila- ja aluetasolla kuin valtakunnallisestikin.
Vaikka valtaosa sadosta onkin jo korjattu, satotappioaloja voi edelleen ilmoittaa Lukelle, Peltonen-Sainio kertoo.
”Luonnollisesti myös tiedot syyskylvölohkoilla havaituista, syystä tai toisesta taimettumatta jääneistä aloista ovat tervetulleita.”
Satovahingon aiheuttaja ilmoitetaan valitsemalla nettilomakkeesta sopiva vaihtoehto tai kirjoittamalla se avoimeen vastauskenttään. Tärkeä tieto on myös alan sijainti, jonka voi ilmoittaa joko lohkon tunnuksella tai koordinaateilla, jotka saa selville älypuhelimien ilmaisista karttasovelluksista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
