Viljelijät toivovat, että poromiehet ajaisivat porot pois pelloilta oma-aloitteisesti

Suuri osa eteläisen poronhoitoalueen poroista viettää talven tarhassa. Kesäisin ne voivat aiheuttaa vahinkoa laiduntamalla nurmipelloilla. Peltojen aitaus koetaan Paliskuntain yhdistyksen raportin mukaan parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Kuva: Pekka Fali

Paliskuntain yhdistys julkisti torstaina yhteenvedon tutkimuksesta, jossa selvitettiin viljelijöiden suhtautumista poronhoitoon Koillismaalla.

Yhdistyksen mukaan julkisuudessa on luotu mielikuvaa elinkeinonharjoittajien tulehtuneista väleistä, mutta todellisuudessa suhteet ovat vähintäänkin asiallisia.

Paliskuntain yhdistys erityisasiantuntija Sanna Hastin johdolla haastatteli Kuusamon, Posion, Taivalkosken, Pudasjärven ja Ranuan kuntien alueella 26:tta liha- tai lypsykarjatilallista.

Haastatteluihin valittiin viljelijöitä, joiden kanssa paliskunnat kokivat yhteistyön sujuvan hyvin sekä sellaisia, joiden kanssa oli koettu ongelmia. Osa haastateltavista oli sellaisia, jotka olivat itse ottaneet yhteyttä peltoporoasioissa.

Haastatteluissa nousi esille, että viljelijät toivovat poromiehiltä oma-aloitteisuutta porojen ajamisessa pois pelloilta.

Poroisännän rooli on keskeinen. Hänen vastuullaan on saada poromiehet liikkeelle. Myös hyvien porokoirien käyttöä kannatettiin.

Viljelijöitä suututtaa ja turhauttaa porojen oleskelu pelloilla erityisesti kasvukauden aikana.

Jos porot tulevat tokkana, tai jäävät koko kesäksi asumaan uudistetulle nurmipellolle, niistä aiheutuu suoraan taloudellista vahinkoa. Lisäksi viljelijät pitävät riskinä, että porojen ulostetta päätyy lehmien rehuun.

Poroille menetetystä sadosta toivottiin oikeudenmukaista korvausta.

Viljelysten suoja-aidat ja aitojen kunnossapito nähdään melkein yksimielisesti ainoana järkevänä ja toimivana keinona pitää porot pois pelloilta.

Raportin julkistamistilaisuudessa Kuusamossa puhuttivat peltojen aitaustuet. Raportissa Hast nosti esille ehdotuksen, että tuet olisivat viljelijän haettavissa.

"Näin poistettaisiin välikäsiä aitaamistukibyrokratiasta, eivätkä maanomistajat kokisi menettävänsä aidan alle jotain", raportissa todetaan.

MTK ei hyväksy ajatusta, että peltojen aitaaminen siirtyisi viljelijän vastuulle.

Myöskään yksi haastatelluista, maitotilaa Pohjois-Kuusamossa isännöivä Jouko Käkelä ei näe ehdotuksessa järkeä.

"Paliskunnan tehtävä on huolehtia, etteivät porot tule pelloille", hän toteaa.

Käkelän omat pellot on kaikki aidattu, ja hänen mukaansa ne on myös pidetty kunnossa. Yhteistyö Alakitkan paliskunnan kanssa sujuu hänen mukaansa ongelmitta.

"Osassa palkisia välit ovat tulehtuneet, kun on ollut laiminlyöntejä", hän tietää.

Käkelä toivoo, että poronhoitolaki tulisi rikoslain piiriin eli jos poronhoitolakia rikkoo, rikkeestä sakotettaisiin.

"Silloin keskinäinen riitely jäisi pois."

Käkelän mukaan poromääriä olisi saatava pienemmiksi.

Paliskuntain yhdistyksen mukaan poromäärät eivät ole kasvaneet, vaan porot näkyvät ihmisten arjessa entistä enemmän, sillä porolaitumet ovat vähentyneet ja pirstoutuneet muun maankäytön vuoksi.

Talviaikainen tarhaus myös totuttaa poroja ihmisten läsnäoloon. Lisäksi yhdistys katsoo, että pedot ohjaavat poroja pois tietyiltä laidunalueilta.

Osa kunnallispoliitikoista ja poronhoitoalueella toimivista MTK-yhdistyksistä on esittänyt porojen ympärivuotista tarhausta.

Raportin mukaan haastatellut viljelijät pitävät ehdotusta kuitenkin epärealistisena.

Paliskuntain yhdistyksen mukaan ympärivuotinen tarhaus ei ole ratkaisu. Se muuttaisi porojen luontaista ravinnonsaantia ja vaistonvaraista käyttäytymistä. Lisäksi se olisi taloudellisesti kannattamatonta.

"Jos poro jalostetaan ympärivuotista tarhausta kestäväksi eläimeksi, ei se enää olisi poro. Eikä sen ympärille rakentuva kulttuuri ja elinkeino olisi poronhoitoa."