Limingan 4H-yhdistyksen ketjuvasikkaperinne opettaa vastuullista eläintenhoitoa

Limingan 4h-yhdistyksen luovuttama ketjuvasikka sijoitettiin poikkeuksellisesti Leea ja Mikko Sangin maidontuotantotilalle.Kuvassa myös yhdistyksen toiminnanjohtaja Anitta Heikkinen, vas. sekä Uuniomenan onnellinen omistaja, Elle Saukko. Kuva: Anne Anttila

Liminkalaisella Elle Saukolla, 7, ei ole maataloustaustaa, mutta siitä huolimatta hänelle luovutettiin paikallisen 4H-yhdistyksen toimesta oma ketjuvasikka. Luovutus tapahtui vuoden 2022 joulukuussa.

”Yleensä ketjuvasikka menee 4H-nuoren kotitilalle, mutta tässä tapauksessa tilan löytäminen oli haasteellista, joten räätälöimme rinnalle täysin uudenlaisen toimintamallin. Näin ketju ei katkea ja samalla jopa kaupunkilaistaustaiset nuoret saavat mahdollisuuden tutustua maaseudun arkeen ja opetella eläintenhoitoa aidossa ympäristössä”, Limingan 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Anitta Heikkinen kertoo.

Uuniomenaksi-nimetty ayrshirevasikka on sijoitettu Leea ja Mikko Sangin maidontuotantotilalle. Naapurissa asuva Elle vierailee kuitenkin uuden eläinystävänsä luona tiiviisti.

”Uuniomena on niin ihana. Onhan se aika iso, mutta tosi mukava. Harjaan ja silitän sitä. Uuniomena tykkää kovasti myös niistä ruskeista ihmenappuloista vai mitä rehupalleroita ne nyt olikaan”, Elle luonnehtii asiantuntevasti.

Vuosikymmenten perinnettä kantava ketjuvasikkatoiminta saa Uuniomenen myötä myös Limingassa ansaitsemaansa jatkoa.

Yhdistyksen toiminnanjohtaja Heikkinen sekä puheenjohtajana toimiva Leea Sangi ovat yhtä mieltä siitä, että maaseudun murros näkyy omalla tavallaan myös 4H-yhdistysten toiminnassa.

Ayrshirerotuinen Uuniomena on ketjuvasikaksi jo iso, sillä yleensä vasikka luovutetaan kolmeen ikäkuukauteen mennessä. Kuva: Anne Anttila

”Monilla paikkakunnilla ketjuvasikkatoiminta on katkennut kokonaan, kun eläimelle ei ole löytynyt sopivaa sijoituspaikkaa. Myös Limingassa maitotilat ovat vähenemään päin, joten otimme ensimmäisenä Suomessa käyttöön uudenlaisen toimintamallin. Jatkossa ketjuvasikka voidaan luovuttaa myös 4H-nuorelle, jolla ei ole maatilataustaa. Ehtona kuitenkin säilyy, että vasikka kasvatetaan navettaolosuhteissa.”

Uuniomena saa Leea ja Mikko Sangin tilalla erinomaisen kasvualustan.

Yhtälö toimii muutenkin moitteettomasti, sillä huutomatkan päässä asuva pikku-Elle on myös Sangin isäntäparin kummilapsi.

Alakouluikäinen Elle Saukko harjoittelee eläinten ja erityisesti Uuniomenan hoitoa kummiensa, Leea ja Mikko Sangin asiantuntevalla johdolla.”Samalla opimme ylläpitämään maaseudun arvoja”, Leea Sangi muistuttaa. Kuva: Anne Anttila

”Ketjun jatkuminen on turvattu, sillä Elle on todella tarmokas ja oppivainen. Yhteistyössä me kasvatamme Uuniomenasta hienon lehmän”, Leea-emäntä luonnehtii hymyillen.

Ketjuvasikka avaa 4h-nuoren elämään aivan uudenlaisen polun.

”Lähtökohtana on, että ketjuvasikan myötä kerhonuori innostuu karjanhoidosta ja oppii vastuullisuuden lisäksi myös omatoimisuutta. Ketjuvasikan hoitaminen on jatkuvaa uuden oppimista. Lisäksi tulee muistaa, että edessä on ainakin viiden vuoden mittainen ystävyys. Aikakauteen mahtuu paljon ja arki voi näyttäytyä myös harmaana. Niinpä kerhovasikka opettaa tahtomattaan myös pitkäjänteisyyttä”, Heikkinen ja Sangi tietävät kertoa.

Uuniomenan onnellinen omistaja, alakoululainen Elle suhtautuu tulevaan kesään, samoin kuin tuleviin vuosiinkin tyynen rauhallisesti. Pikkuneiti Saukko sanoo tykkäävänsä eläimistä ja haaveilee eläintenpelastajan ammatista.

”En minä eläimiä pelkää. Uuniomenaakin olisi mukava taluttaa, mutta se taitaa olla liian iso talutettavaksi, vai onko?” Elle pohtii.

Leea Sangi hieman harmittelee, että vuoden ikään ennättänyt Uuniomena on ketjuvasikaksi iso, sillä yleensä kerhovasikka luovutetaan kolmeen ikäkuukauteen mennessä.

”Olisihan se ollut mukavaa, että Elle olisi päässyt kävelyttämään Uuniomenaa myös riimun perässä. Mutta, tilalle kehitellään jotakin muuta kivaa. Tutkimme jalostuskirjoja, opettelemme harjaamisen lisäksi klippaamisen ja jossakin vaiheessa Elle saa pyyhkiä myös ensikon utareita. Ja eiköhän me pureuduta miniemännän kanssa Uuniomenan oikeaoppiseen ruokintaankin, herkkuja unohtamatta”, Leea Sangi lupaa.

Uuniomenan tulevaisuus on tarkkaan raamitetu. Ensi kesänä neiti pääsee laitumelle ja loppusyksystä odottaa siemennys.

”Ketjun säilyttämiseksi tavoittelemme lehmävasikkaa. Kolme vuotta yritetään ja jos ei tule, ketju katkeaa. Olemme kuitenkin toiveikkaita. Uuniomenalla on hyvät taustat, joten jos ei muuta, niin odotettavissa on ainakin mainio lypsylehmä”, Sangin isäntäpari kertoo toiveikkaana.