Luonnonvarakeskus: Maatalouden tukijärjestelmä ei ohjaa riittävästi päästövähennyksiin

Etenkin kasvinviljelytilat saavat merkittävän osan tuloistaan pinta-alaperusteisina tukina, jotka saattavat muun muassa kannustaa pitämään peltoa viljelyksessä enemmän kuin tuotantoon tarvitaan, Luken katsauksessa todetaan. Kuva: Kai Tirkkonen

Maa- ja metsätalouden tuilla on ristiriitaisia ilmastovaikutuksia. Osa tuista edistää ja osa heikentää Suomen ilmastotavoitteiden toteutumista. Lisäksi monen tuen kokonaisvaikutus ilmastoon on epäselvä.

Näin todetaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreessa katsauksessa.

Valtioneuvosto asetti joulukuussa 2021 maatalouden kasvihuonekaasupäästöille 29 prosentin vähennystavoitteen vuoteen 2035.

Maatalouden päästöt eivät katsauksen mukaan ole vähentyneet 2000-luvulla, koska turvemaiden päästöjen kasvu on mitätöinyt nautakarjan ja lannoituksen vähenemisestä aiheutuneen kasvihuonekaasupäästöjen pienenemisen.

Maatalouden nykyiset tuet, 1,8 miljardia euroa vuodessa, eivät Luken mukaan ohjaa riittävästi päästövähennyksiin, vaikka tukijärjestelmään sisältyy päästöjä vähentäviä elementtejä.

Turvemailla ja kivennäismailla voitaisiin saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä.

”Turvemaiden päästöjen vähentäminen vaatii uusia ohjauskeinoja, samoin kuin kivennäismaiden muuttaminen hiilen lähteestä hiilen nieluksi”, sanoo Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen.

Etenkin kasvinviljelytilat saavat merkittävän osan tuloistaan pinta-alaperusteisina tukina, jotka saattavat muun muassa kannustaa pitämään peltoa viljelyksessä enemmän kuin tuotantoon tarvitaan. Tällä on päästöjä lisäävä vaikutus.

Turvepelloilla perustuen ehdot kannustavat ylläpitämään päästöjä lisäävää kuivatusta, vaikka pelto olisi satokyvyltään heikko. Toisaalta peltojen metsittäminen ja sitä kautta pitkän aikavälin isojen hiilinielujen perustaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Maitolitralle tai nautaeläimelle maksettava tuotantosidonnainen tuki lisää tuotannon kannattavuutta ja siten ylläpitää tuotantoa ja samalla kasvihuonekaasupäästöjä, etenkin kun nämä tuet ovat korkeampia pohjoisessa, missä on paljon turvemaita.

Maatalouden päästöjä vähentäviä, jo tuettuja investointeja ovat salaojitus ja säätösalaojitus, energiatuotannon rakentamisinvestoinnit sekä sika- ja siipikarjatalouden suuret eläinsuojainvestoinnit, joissa on ehtona energiatehokkuus. Näiden vaikutus jää kuitenkin Luken mukaan pieneksi.

Kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää esimerkiksi siirtämällä maan muokkausta vaativaa tuotantoa turvemailta kivennäismaille sekä muuttamalla turvemaita ilmastokosteikoiksi nostamalla pohjaveden pintaa lähelle maanpinnan tasoa. Näihin tarvitaan kuitenkin kannustimia, katsaus painottaa.