Suomalaisten nautojen vuodat seilaavat pitkin maailmaa
Hollantilainen Jeroen Bredero (vas.) ja virolainen Jaanis Vitsberg tarkastavat vuodan laadun. Raskaaseen työhön on ollut vaikeaa löytää kotimaisia tekijöitä. Esko Keski-Vähälä Kuva: Viestilehtien arkistoKOKKOLA (MT)
Kokkolan seudun kuuluisasta nahkateollisuudesta on enää rippeet jäljellä.
”Kun yrityksen perustanut isäni nousi savupiipun päälle, hän näki 11 nahkatehdasta. Nyt niitä ei ole Suomessa enää yhtään”, kertoo kokkolalainen yrittäjä Anders Biskop.
Perheyritys Ab Anders G. Biskop Oy pitää seudun perinteitä yllä.
Se ostaa vuotia suomalaisilta teurastamoilta, lajittelee ja laatuluokittelee ne ja myy vientimarkkinoille. Samaa kauppaa tekevät myös teurastamot . Kaikki suomalaisten nautojen vuodat myydään lukuun ottamatta huonolaatuisia.
Viimeinen iso teollinen käyttäjä, Lapuan Nahkan tehdas, lopetti muutama vuosi sitten.
Pieniä määriä naudanvuotia jalostaa esimerkiksi Kokkolan Nahka, jonka päätuote on hirven nahka.
Lähes kaikki suomalaisten nautojen sadattuhannet vuodat viedään maailmalle halvemman työvoiman jalostettavaksi.
Kotimaiset nahkan käyttäjät, kuten huonekaluteollisuus ja kenkävalmistajat, ostavat nahkaa ulkomailta. Samanlainen tilanne on muissakin Pohjoismaissa.
”Työ on täällä liian kallista. Ruotsissa on yksi nahkatehdas, Norjassa ei yhtään.”
Suomalaisten lehmien ja sonnien nahkan yleisin määränpää on Italia. Pelkästään Pohjois-Italiassa on Biskopin mukaan neljä sataa nahkatehdasta.
Tosin nyt Euroopan talouskurjuus ja Venäjän kaupan ongelmat ovat kääntäneet vuotien pääsuunnaksi Kiinan. Sieltä kautta nahkat kulkevat myös Venäjän isoille markkinoille.
Biskopin rekka-auto kerää vuotia teurastamoilta ympäri Suomen ja myös Pohjois-Ruotsista. Suomalaiset vuodat tunnetaan hyvästä laadusta, vaikka vielä paremmassa maineessa ovat jostain syystä norjalaiset.
Suomessa ei tuottajilla juurikaan ole kannustinta kasvattaa hyvänahkaisia eläimiä, koska vuodasta ei saa erillistä hintaa teurastamolta. Vuodan hinta sisältyy eläimestä maksettavaan kokonaishintaan.
Viime aikoina yleistyneet punkit ovat vuotamyyjille harmillisia. Ne rei’ittävät nahkan.
Värilläkin on väliä: kestävimpiä ovat valkoiset, ruskeat ja punaruskeat vuodat. Mustat kestävät venytystä huonommin.
Suomalaisten viranomaisten ymmärrys vientikaupan kiemuroista ei ansaitse Anders Biskopilta korkeita pisteitä.
Nyt, kun yhä isompi osa kaupasta tehdään Kiinaan, paras maksutapa on remburssikauppa, joka edellyttää kauppadokumenttien pilkun tarkkaa viilausta.
Esimerkiksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta saatavan terveystodistuksen pitää kiinalaispankkien ehtojen mukaan olla päivätty laivausasiakirjan jälkeen. Tämä ei taas ole sopinut Eviralle.
Vuotakauppa kuitenkin kiinnostaa kovasti Biskopin perheen jälkikasvua. Yrityksessä on suunnitteilla sukupolvenvaihdos sekä tuotantotilojen laajennus.
”Haluamme saada tuotannon tehokkaammaksi ja seurantajärjestelmät kuntoon. Se näkyy tulevaisuudessa yhä parempana laatuna”, Rickard Biskop suunnittelee.
Venäjän kaupan tyssääminen sapettaa Biskopia, sillä hän on myös maataloustuottaja ja markkinoiden ongelmat tulevat sitäkin kautta eteen.
Perheyrityksellä on 1 500 sian kasvatussikala ja yli 200 hehtaaria peltoa.
Biskopin tilalla jäi keväällä kylvämättä 30 hehtaaria rehuohraa huonojen kelien vuoksi, ja sikatalouden kriisin vuoksi on hyvin kyseenalaista, kannattaako ostorehua hankkia.
”Yksi halli on jo tyhjänä. Jos rakennus vain kestäisi, se saisi olla tyhjänä talven yli”, miettii perheyrityksen nuorempaa polvea edustava Rickard Biskop.
Hanna Lensu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
