Yhteisössä jaetaan ilot ja surut

Kuva: Saara Olkkonen

LAPINJÄRVI

Keravalla syntynyt Inka Hell halusi yhdessä ranskalaisen kumppaninsa Joachim Penonin kanssa muuttaa maalle, mutta samalla elää yhdessä muiden kanssa. Ajatuksesta syntyi Lapinjärvelle Porlammin luontoyhteisö, joka pyrkii omavaraisuuteen ja työllistämään yhteisön asukkaat lähellä kotia.

”Kun jakaa kodin yhdessä muiden kanssa, on pakotettu kohtaamaan omat sosiaaliset ja henkiset ongelmansa ja pääsemään niiden yli muiden avulla. Yhteisöasuminen on ennen kaikkea mahdollisuus kasvaa ihmisenä”, Hell toteaa.

Hän on matkustanut elämässään paljon. Pysyvän kodin etsintä tuli ajankohtaiseksi lasten syntymän jälkeen.

Penon halusi asettua Suomeen, koska täällä ”on vielä jäljellä villiä luontoa ja metsää, jossa voi vaeltaa ja kerätä puhdasta syötävää”.

Vuoden ajan toimineessa yhteisössä uusia asukkaita on tullut ja mennyt tasaiseen tahtiin. Hellin mukaan osa ihmisistä on todennut, ettei asumismuoto sittenkään sovi heille.

Yhteisössä asumisen kulmakivi on toimiva henkilökemia. Suuressa perheessä ilot ja surut jaetaan ja jokaisen on tehtävä oma osansa yhteisistä askareista. Käytännössä se tarkoittaa siivousvuorojen, ruuanlaiton ja talossa tehtävien korjausten jakamista.

”Haluaisin, että jokainen kokisi olevansa osa suurempaa suunnitelmaa ja voisi tarjota oman osaamisensa yhteiseen käyttöön”, Hell maalailee.

”Monta päätä yhdessä on aina viisaampi kuin yksi. Yhteisössä kasvaessaan lapset omaksuvat yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen pienestä pitäen. Nähdessäni miten onnellisia lapseni ovat täällä voin todeta tämän elämäntyylivalinnan olleen perheelleni oikea ratkaisu, Hell toteaa.

Parin sadan metrin päässä päätalosta sijaitsee hehtaarin metsäpelto, jonka yhteisö on herättänyt 40 vuoden unesta. Siellä kasvaa juureksia, kurpitsoita ja härkäpapua. Talon vieressä sijaitsevalla pellolla kasvaa perunaa.

”Naapurimme tarjosi meille tätä pienempää peltoa ja ehdotti, että laittaisimme siihen jotakin kasvamaan, kun olemme muutenkin niin aktiivisia”, Hell iloitsee.

Myös apua ja vinkkejä viljelyyn on saatu naapureilta. Aluksi ajatuksena oli kääntää pelto käsin, mutta lopulta traktorin omistava naapurin isäntä tarjoutui avuksi.

Maata viljellään luomuperiaattein ilman sertifikaattia. Kateviljelyn avulla pidetään rikkaruohot loitolla. Harson virkaa toimittavat vanhat verhot ja pitsiliinat.

Alkukesän kylmyys on hankaloittanut viljelyä, joten kasvihuonettakin on harkittu.

Haaveena yhteisöllä on kehittää omavaraisuuden kautta koko kylää.

Oman leivän valmistaminen talon alakertaan rakennetussa Porlammin Kyläleipomossa on ensimmäinen askel kohti unelmaa. Leipiä myy Porlammin Kyläkauppa.

”Olemme saaneet kauppaan oman hyllyn, jossa myymme erilaisia luomutuotteita, itse keräämiämme luonnonyrttejä ja mausteyrttejä sekä Tuijan valmistamaa saippuaa. Olisi hienoa, jos lähikaupasta voisi ostaa enemmän lähellä tuotettuja tuotteita. Eihän siinä ole mitään järkeä, että maalla syödään perunaa, joka tulee jostakin kaukaa Keskon varastolta”, Hell pohtii.