"Onhan tässä muutakin tehty kuin kengänjälkiä" – 400 emolehmän isäntä Toni Jakonen ei ole vältellyt työtä eikä riskejä

Toni Jakonen on kasvanut emolehmätilaansa määrätietoisen rohkeasti. "20 hehtaarilla aloitin ja kun kaikki raiviot saadaan tehtyä, niin kokonaispeltopinta-ala nousee 700 hehtaariin." Kuva: Anne Anttila

Jakosen emolehmätilalla panostetaan voimakkaasti eläinten hyvinvointiin. Kuva: Anne Anttila

Toni Jakoselle on ollut jo teinipojasta lähtien selvää, että hänestä tulee maatalousyrittäjä. "Pääsin sedän tilalle töihin ja kävin maatalouskoulunkin oppisopimuksella." Kuva: Anne Anttila

Toni Jakosella oli ikää mopokortin verran, kun Oulaisissa varttunut nuorimies muutti isänsä kotitilalle Piippolaan.

"Tulin keskelle toiminnan ydintä. Setäni omistamalla tilalla oli maanrakennustoiminnan lisäksi myös parikymmentä lypsylehmää sekä vähän peltoa, joten koneiden lisäksi kiinnostuin myös maatöistä."

Ajan myötä kiinnostus maatalouteen vain kasvoi ja Toni ryhtyi myös lomittamaan.

"Sukutilan lisäksi tein lomituksia myös yhdellä ulkopuolisella lypsykarjatilalla. Karjanhoito tuntui niin mukavalle, että päätin hankkia jossakin vaiheessa oman farmin. Tilaisuus tuli eteen kuitenkin odotettua nopeammin, kun jatkajaa vailla ollut lomituspaikka tarjosi mahdollisuutta tilan ostamiseen. En aikaillut, vaan tein kaupat 16 lypsävän ja reilun kahdenkymmenen hehtaarin lypsytilasta", Toni kertaa seitsemän vuoden takaista elämänmuutostaan.

Tilakauppojen jälkeen Toni ryhtyi määrätietoisesti laajentamaan. Lypsynavetta sai lisää parsipaikkoja ja tilakokoa kasvatettiin. Samalla myös toimintaa tehostettiin.

"Olihan se vauhtikylläistä aikaa, kun samaan aikaan lypsin kahta navettaa ja tein päälle vielä tilan muutkin työt. Vauhdikas alku oli kuitenkin paras tie maatalousyrittäjyyteen, sillä näin heti mikä on 'mun juttu'."

Toni sanoo pikkuhiljaa huomanneensa, ettei maidontuotanto tuonut elämään kuitenkaan toivottua kipinää. Ei vaikka pöytälaatikossa odottelivat jopa uuden lypsynavetan piirustukset.

"Oli siellä suunnitelmat loppukasvattamoakin varten, mutta valitsin kuitenkin kustannustehokkaimman ratkaisun. Vanha latokuivuri muutettiin pihatoksi ja hankin lypsävien rinnalle emolehmiä. Aluksi vain 45, mutta pian pääluku nousi sataan."

Toni ei ole koskaan vältellyt työtä eikä riskejä.

"Hallittu riskinotto kuuluu kasvutarinaan. Tästä on hyvänä esimerkkinä vuosi 2014, jolloin alkoi isojen päätösten aikakausi. Aluksi laitoin lypsykarjan pois. Vuotta myöhemmin ostin sedältäni sukutilan, jonka jälkeen ryhdyin voimallisesti panostamaan emolehmätuotantoon."

Kolmen vuoden aikana Toni on rakentanut kolme navettaa ja raivannut lähemmäs 300 hehtaaria peltoa. Rakenteilla olevan neljännen navetan myötä emolehmien pääluku nousee noin neljäänsataan.

"Tämän jälkeen ajattelin pitää pienoisen hengähdystauon. Ehkä. Toki navetan nurkalla odottelee vielä 150 hehtaaria keskeneräistä raiviota, mutta ennen sen loppuun saattamista olisi tarkoitus rakentaa kuitenkin rehusiilot."

Toni kertoo toiminnan rullaavan nykyään sen verran jouhevasti, että jatkossa hän keskittyy enemmän toimintatapojen järkeistämiseen ja tätä kautta työmäärän helpottamiseen.

"Helpotusta on luvassa, kun ruokinta muutetaan appeelle. Liputan myös yhteistyön ja töiden ulkoistamisen puolesta. Yksinomaan peltotöiden ulkoistaminen vapauttaa tärkeitä työtunteja, sillä monisatapäisessä karjassa eläinten hyvinvointi ja sen ylläpitäminen ovat ympärivuorokautista työtä."

Myös yhteistyö tilan ulkopuolisten ammattilaisten kanssa on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi.

"Kun tutulta yrittäjältä tulee kaikki hiehot, toiselta tarvittavat sonnit ja kolmas ammattitoveri ostaa vasikat, niin itse voin keskittyä turvallisin mielin olennaiseen eli emojen kasvatukseen."

Vaikka kahdeksaan toimintavuoteen mahtuu myös vastatuulta, niin Jakosen tilan isäntä sanoo olevansa kuitenkin tyytyväinen ammatinvalintaansa.

"Tunnen olevani henkeen ja vereen maajussi, sillä aloitin kaiken tyhjästä. Taskussa ei ollut edes yön vanhaa vitosta, mutta tahtoa löytyi sitäkin enemmän."

Toni sanoo tykkäävänsä työstä jopa niin paljon, ettei anna edes vastoinkäymisten horjuttaa uskoa maatalouteen.

"Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Jokaisen hehtaarin eteen on tehty lujasti töitä, velkarahalla ja kelloon katsomatta. Tätä työtä ei tehdä puolivaloilla eikä myöskään pakolla. Menestymisen mittareina ovat mielenkiinto ja jaksaminen. Ilman niitä ei maamiehen saappaissa pärjää", Toni tietää kertoa.