Hilja ja Markku Raappana kirivät suomalaisten maitotilojen kärkeen hurjalla tuloksella: "Tämä on kuin ralliautoilua, kaikkeen pitää pystyä reagoimaan heti"

Hilja ja Markku Raappanalle maidontuotanto on yrittäjyyttä, mutta myös intohimo. Kuva: Kai Tirkkonen

Vuosituotos 14 518 kiloa maitoa per lehmä. Tällä hurjalla tuloksella Hilja ja Markku Raappana Siikajoelta kirivät Suomen maitotilojen kärkeen.

ProAgria julkisti viime vuoden tuotosseurannan tulokset torstaina. Raappanoiden omistama Takalon tila nousi kärkeen jo toisena vuonna peräkkäin.

Karjoja voidaan luokitella monella tavalla. Tässä tilastossa kriteerinä oli energiakorjattu maitomäärä. Energiakorjaus tarkoittaa sitä, että litrojen lisäksi otetaan huomioon maidon valkuainen ja rasva – ne osat, joita meijeri haluaa.

Karjan jalostaminen näin korkeatuottoiseksi on kymmenien vuosien työn tulos, Hilja Raappana kertoo.

Hän aloitti tilanpidon aikanaan yksin, kunnes työkumppaniksi tuli puoliso.

Maitoa tuotettiin aluksi parsinavetassa. Lokakuussa 2013 lehmät siirtyivät uuteen kahden lypsyrobotin pihattoon.

"Siinä vaiheessa jalostustyö alkoi tavallaan uudestaan, sillä eläinaineksen soveltaminen robotille on pitkä ja työläs prosessi", Raappana toteaa.

Viime vuosien aikana ayrshire-lehmien määrä karjassa on laskenut, sillä ne ovat usein liian matalia ja hidaslypsyisiä robotille. Holsteinien osuus on noussut kahteen kolmannekseen karjasta.

Hilja Raappanan sydämessä on edelleen tilaa sisukkaille ay-lehmille. Vaikka ne tuottavat tilalla keskimäärin tuhat litraa vähemmän maitoa kuin holsteinit, maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat niin hyvät, että energiakorjatun maidon määrässä ne eivät juurikaan holsteinille häviä.

Maitotilalla kaikki lähtee pellolta, Raappana sanoo. Nurmirehu on ruokinnan perusta, ja sen on oltava laadukasta.

Maan kasvukunnon täytyy olla hyvä, nurmilajikkeiden oikeita ja korjuuajan optimaalinen.

Rehusta otetaan runsaasti näytteitä, jotta jokaisen korjuuerän laatu tunnetaan tarkkaan.

Eläinten kasvatukseen panostetaan Takalon tilalla alusta asti. Vasikoille on tilalla oma, entisestä parsinavetasta remontoitu rakennus.

Nuorkarja kävi aiemmin kasvamassa muualla, mutta muutama vuosi sitten sekin otettiin omiin hoiviin ja sai oman pihaton.

"Ensikoiden eli ensimmäistä kertaa poikivien tuotos saatiin nousemaan tuhat kiloa, kun hiehojen kasvatus otettiin omiin käsiin", Raappana kertoo.

Moni kuvittelee, ettei robottinavetassa ole paljon töitä. Se on harhaluulo.

"Eläinten tarkkailuun satsataan paljon. Seuraamme jatkuvasti niiden käyttäytymistä, syöntiä ja lypsyjen onnistumista. Tietokoneen antamia raportteja tutkitaan paljon. Tämä on kuin ralliautoilua, kaikkeen pitää pystyä reagoimaan heti."

Robotille opetettavia lehmiä on jatkuvasti. Joukossa saattaa myös olla hyvätuottoisia eläimiä, joilla esimerkiksi yhden utareneljänneksen lypsy ei onnistukaan robotilla. "Ei hyviä eläimiä halua poistaa, kyllä niitä autellaan."

Ruokintaan panostetaan tosissaan.

"Appeen teko on Markun vastuulla. Hän tekee sen tosi tarkasti ja tarkkailee komponenttien määrää ja laatua. Apereseptejä päivitetään usein", Hilja Raappana kertoo.

Raappana kiittelee rehuyhteistyötä Läntmännenin ja sen apereseptin tekijän kanssa.

Työ vaatii panostusta ja intohimoa, Hilja Raappana toteaa. "Tästä ja eläimistä pitää tykätä ja panna itsensä likoon."

Lomia pariskunta pitää vain lyhyissä pätkissä, yleensä kotipiirissä.

Viime vuonna tilalle myönnettiin Walter Ehrströmin säätiön kultainen mitali 25 vuoden työstä laatumaidon tuottajana. Palkintojuhlien yhteydessä Raappanoiden piti lomailla Helsingissä muutama päivä. Korona kuitenkin siirsi tapahtuman hamaan tulevaisuuteen.

Suomen parhaiden maitotilojen lista täällä