Öljyä, rokotteita, levää, jalostusta... ilmastoystävällistä röyhtäystä etsitään kaikin keinoin

Suomalaiset ja ruotsalaiset lehmät röyhtäilivät Ruminomics-hankkeen tutkimuksessa enemmän metaania kuin muiden maiden naudat. Syynä on niiden karkea­rehupitoinen ruokavalio. Kuva: Kari Salonen

Pakkasessa ruokailevien nautojen hengitys höyryää. Siinä ne syövät – ja jokainen röyhtäilee päivän mittaan ilmoille noin 500 litraa metaania.

Metaani on 25 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvi­huonekaasu. Lehmä myös menettää rehusta saamaansa energiaa metaanin mukana. Ei siis ihme, että tutkijat ovat pureutuneet aiheeseen ympäri maailman. Ongelmaan on kokeiltu mitä mielikuvituksellisimpia ratkaisuja: lehmille on kehitetty metaanin vähentämiseksi jopa rokotteita.

Metaania syntyy, kun mikro-­organismit syövät kuidun ja sulavan aineksen rehusta. Sitä voisi verrata alkoholiin, jota hiivat tuottavat syödessään sokeria. Voiko metaania välttää?

Tällä hetkellä metaani­vapaan lehmän aikaansaaminen ei ole mahdollista, sanoo alan erikoistutkija Ali Bayat.

Lupaavia tuloksia on kuitenkin saatu. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksessa testattiin, miten hiiva ja öljy vaikuttavat metaanintuotantoon. Minkiön koenavetan ayrshiret röyhtäilivät hiivasta huolimatta entiseen malliin. Öljylisä vähentää metaanin määrää. Sillä on kuitenkin tuottajan kannalta epäedullinen sivu­vaikutus, sillä öljy vähentää myös syöntiä.

Päästöissä on myös maakohtaisia eroja. Parhaillaan menossa olevaan Ruminomics-­hankkeeseen liittyneessä tutkimuksessa suomalaiset ja ruotsalaiset lehmät tuottivat muita maita enemmän metaania, koska niiden ruokinta on karkearehuvoittoinen.

Tutkimusta varten Minkiön ayrshiret ovat eläneet jonkin aikaa lasikaapeissa, joista metaani on kerätty talteen. Luonnonvarakeskuksen yhdessä kymmenen muun eurooppalaisen tutkimuslaitoksen kanssa toteuttamassa hankkeessa on mukana noin tuhat lehmää eri puolilta Eurooppaa.

Lähitulevaisuudessa vähäpäästöisyyttä voi myös jalostaa, sillä lehmän perimästä on nyt tunnistettu alueita, jotka ovat yhteydessä maitokiloa kohden tuotetun metaanin määrään. Tutkimuksessa on myös havaittu, että tietyt pötsin bakteerit vähentävät metaanin tuotantoa.

Entä mitäpä, jos avuksi otettaisiin kokonaan toinen laji? Poro tuottaa lehmää vähemmän metaania syötyä rehukiloa kohden. Jokioisilla tehtiin taannoin tutkimus, jossa viisi naarasporoa sai pötseihinsä ummessa olevien lypsylehmien pötsin­sisällön. Lopullisia tuloksia kokeesta ei ole vielä saatu, mutta näyttää siltä, että poron ja naudan mikrobikannoissa on eroja.

Hiljattain maailmalla on uutisoitu innokkaasti australialaistutkimuksesta, jonka mukaan levä vähensi metaanipäästöjä jopa 99 prosenttia. Kyseessä oli Asparagopsis taxiformis -niminen laji, joka kasvaa Queenslandin rannikkovesissä.

Myös Suomessa on tutkittu mikrolevien käyttöä nautojen valkuaisrehuna. Levä näyttäisi tosiaan olevan tehokas inhiboimaan metaanin tuotantoa koeputkioloissa, pohtii kotieläintieteen professori Aila Vanhatalo. "Samalla se kuitenkin myös vähentää dieetin orgaanisen aineen sulavuutta ja haihtuvien rasvahappojen tuotantoa."

Ennen kuin tuloksia saadaan eläviltä lehmiltä, kokeen tuloksiin voinee suhtautua varauksella.

Suomalaiset tuottajat ovat toisaalta lähes huomaamatta hillinneet metaanipäästöjä: korkeatuottoinen lehmä tuottaa maitolitraa kohden vähemmän metaania. Myös lehmän elinikä on tärkeä seikka, Bayat mainitsee. Ilmastoystävällisin lehmä tuottaa hyvin ja on pitkäikäinen.