Maidon koostumus kuvaa lehmän ruokinnan tasapainoisuutta


Säilörehun sulavuuden ja käymislaadun paraneminen nostaa maidon pitoisuuksia parhaiten. Myös riittävästä karkearehun kuidun saamisesta tulee huolehtia. Kuva: Johanna Heinonen

Lähde: Seija Jaakkolan luento Maitovalmennuksesta. Kuva: Johanna Heinonen

Pro Agrian järjestämässä Maitovalmennuksessa paneuduttiin ruokinnan vaikutukseen maidon pitoisuuksiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtorin Seija Jaakkolan luennolla.

"Maidon koostumus kuvaa ruokinnan tasapainoisuutta, ja siitä voidaan tulkita ruokintaa ja eläinten terveyttä. Kuitenkin pitoisuudet ja niiden säätely on monimutkainen asia, johon liittyy paljon muitakin kuin ruokinnallisia tekijöitä", Jaakkola aloittaa.

Tunnetusti pitoisuuksiin vaikuttavat myös rotu, jalostus, laktaation vaihe, tuotosmäärä, poikimakerta ja mahdolliset sairaudet.

"Ruokintaan liitän myös erilaiset hoitotekijät. Vaikka me kuinka suunnitellaan ruokinta paperilla, niin vasta käytännön managementti tilalla ratkaisee, kuinka paljon eläimet oikeasti saavat ravintoaineita."

Maidon määrä riippuu siitä, kuinka paljon laktoosia lehmä pystyy maitoon tuottamaan. Laktoosipitoisuus pysyy hyvin vakaana, sillä se on osmoottisesti aktiivinen. Eli kun pitoisuuksia halutaan säätää, täytyy säätää rasvan suhdetta laktoosiin ja valkuaisen suhdetta laktoosiin.

"Meta-analyyseillä on voitu tutkia, mitä tapahtuu pitoisuuksille, kun maitomäärää on pyritty samalla nostamaan. Eli miten väkirehun lisäys, valkuaisrehun lisäys, lisätty rasva, säilörehun sulavuus ja käyminen vaikuttavat", Jaakkola tarkentaa.

"Näistä väkirehu, valkuaisrehu ja rasva eivät ole ihan yksiselitteisiä asioita. Sen sijaan säilörehun laadulla on keskeinen rooli."


Säilörehun käymislaadun vaikutus tuotokseen ja maidon pitoisuuksiin on tutkimusten valossa hyvin selkeä. Jaakkolan mukaan sen hahmottaa ajattelemalla, mitä pötsi ja eläin saa säilörehusta.

"Jos rehussa on hyvin paljon maitohappoa, niin syönti vähenee, eivätkä pötsin mikrobit saa energiaa. Toisaalta yksi tärkeä asia pitoisuuksien säätelyssä on pötsissä syntyvät haihtuvat rasvahapot, eli syntyykö siellä rasvaa lisääviä happoja, etikka- ja voihappoa vai propionihappoa, joka lisää enemmän glukoosin saantia ja edelleen energian saantia sekä laktoosin tuotantoa."

Energian lisäys yleensä pienentää maidon rasvapitoisuutta, paitsi jos energialisäys johtuu säilörehun sulavuuden parantumisesta, jolloin se suurentaa rasvapitoisuutta. Eri tavoin saatu lisäenergia kuitenkin tehostaa mikrobivalkuaisen synteesiä pötsissä, joten energian saantia lisäämällä saadaan valkuaispitoisuutta usein nostettua.

Lehmän ruokintaan lisättävä rasva on Jaakkolan mukaan monisärmäinen asia.

"Lopputulokseen vaikuttaa perusruokinta, rasvan määrä, rasvan lähde, rasvahappokoostumus ja kuinka niitä on suojattu. Eli ei voi sanoa, että rasva vaikuttaa aina näin tai näin."

"Sellainen yleisnäkemys on, että kun rasvaa lisätään, niin se lisää energiaa ja sitä kautta maitotuotosta tiettyyn rajaan asti. Mutta mikäli rasvaa on liikaa ja tulee haitallisia vaikutuksia pötsifermentaatiossa, kuidun sulatuksessa tai joissain maitorauhasen synteeseissä, niin se vaikuttaa valkuaispitoisuuteen alentavasti."

Jos taas lehmän ruokinnassa on liikaa valkuaista, voi se vähentää maidon rasvapitoisuutta.

"Jos valkuaisruokinnalla yritetään liikaa lisätä tuotosta, eli ruokitaan selvästi yli optimin, niin se näkyy rasvapitoisuuden ja myös energiakorjatun tuotoksen laskemisena."


Tiivistyksessä Jaakkola toteaa todella monen asian vaikuttavan maidon koostumukseen.

"Lähtökohtana pitää pyrkiä tasapainoiseen ruokintaan ja yrittää hahmottaa, miten rehun koostumus, käymislaatu, ruokintamanagementti ynnä muut vaikuttavat kokonaisuuteen. Ja taloudellinen optimointi on aina, mutta etenkin tällaisena vuonna, ehdottoman tärkeää."