Ruokohelpi olisi kelpo kasvi vanhoille turvemaille. Keväällä korjattava kasvi lisäisi kasvipeitteisyysalaa. Sato kelpaisi turpeen korvikkeeksi kasvualustojen raaka-aineeksi. Kuva: Kari Salonen
Maataloudessa hiilidioksidipäästöjä on vaikea hillitä – vähennys pitkälti turvepeltojen varassa
Turvepeltojen raivausta on vähennettävä ja veden pintaa viljeyssä olevilla turvemailla nostettava, osoittaa Luken selvitys.
Kuva: Jukka PasonenMaataloudessa mahdollisuudet kasvihuonepäästöjen vähennyksiin ovat varsin rajalliset, osoittaa Luonnonvarakeskus Luken selvitys. Suurin vaikutus olisi maataloustuotannon ohjaamisella turvepelloilta kivennäismaille.
Käytännössä tämä vaatii isoa käännöstä nykytilanteeseen. Uusien turvepeltojen raivaamisesta pitäisi luopua.
Viime vuosina niitä on raivattu parin tuhannen hehtaarin vuosivauhdilla, kertoo tutkimusprofessori Kristiina Regina Lukesta.
Viljelykäytössä olevien turvemaiden ilmastopäästöjä voitaisiin vähentää myös lisäämällä niiden kasvipeitteisyyttä sekä ohjaamalla tuotantoa kasveihin, jotka mahdollistavat pohjaveden pinnan nostamisen.
Jos turvemaiden viljelyä pystytään rajoittamaan ja viljelykäytäntöjä muuttamaan, maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöjä olisi mahdollista leikata vuoteen 2050 mennessä lähes kolmanneksella vuoden 1990 lukemiin verrattuna.
Luke on laatinut selvityksen maatalouden ilmastovaikutuksista osana Malulu-hanketta, jossa tarkasteltiin sekä maatalouden että maankäyttö- ja metsäsektorin (lulucf) mahdollisuuksia sekä päästövähennyksiin että hiilensidontaan.
Hankkeessa tutkijat laativat neljä erilaista tulevaisuuspolkua, joista kahdessa maataloustuotanto jatkuu nyt käytössä olevien tai sovittujen maatalous-, ilmasto- ja energiapoliittisten toimenpiteiden mukaan. Niistä toisessa pyrittiin ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset tuotantoon.
Oletuksena näissä malleissa on, että turvepeltojen ala kasvaisi edelleen, nautojen määrä vähenee 16 prosenttia ja sikojen määrä 13 prosenttia. Myös typpilannoitus vähenisi muutamilla prosenteilla.
Ensimmäisessä mallissa maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan kasvavan parilla prosentilla nykytasoon verrattuna, toisessa päästöt vähenisivät noin prosentin.
Kolmanteen malliin tutkijat sisällyttivät erilaisia toimia, joilla maataloustuotannon ilmastovaikutuksia voitaisiin pienentää. Näitä toimia ovat turvepeltojen raivauksen loppuminen, pohjaveden pinnan nostaminen viljelykäyttöön jäävillä turvemailla ja hylättyjen peltojen metsittäminen.
Turvemaista 140 000 hehtaaria ohjattaisiin ruokohelven viljelyyn. Vanhoja turvemaita siirrettäisiin lisäksi nurmiksi.
Mihin ruokohelpeä ja uusien nurmien satoa voitaisiin käyttää?
Reginan mukaan ruokohelpi soveltuu hyvin kasvatusalustojen raaka-aineeksi turpeen sijaan. Nurmien sato puolestaan käy erinomaisesti lannan ohella biokaasutukseen, Kristiina Regina kertoo.
Kun nämä toimet toteutettaisiin, päästöt alenisivat nykytasosta 18 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Neljäs malli perustui kolmanteen, mutta ottaa lisäksi huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset. Siinä päästöt alenisivat prosenttiyksikön enemmän kuin kolmannessa mallissa.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
