Huhkitko metsätöissä ilman vakuutusturvaa? Moni metsänomistaja luottaa palkkatyön vakuutuksen kattavan vahingot

Vakuutuskorvauksia päätettäessä pitää linjata, onko vahinko tapahtunut vapaa-ajalla vai työajalla. Metsätyö voi olla sekä vapaa-ajanviettoa että työtä. Metsätaloustoiminnan laajuus ratkaisee. Kuva: Jukka Pasonen

Nykymetsänomistajista iso osa on sellaisia, jotka käyvät palkkatöissä ja hoitavat metsäänsä vapaa-ajallaan. Tietämättään moni huhkii metsätöissä ilman vakuutusturvaa, arvioi Mela-asiamies Heikki Mäkirintala Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta.

”Ajatellaan, että työnantaja on ottanut työ- ja vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen ja se korvaa vahingon. Tämä on valitettavasti väärä käsitys”, Mäkirintala sanoo.

”Kenenkään työnantaja ei vakuuta toisessa elinkeinotoiminnassa sattuneita vahinkoja. Sen vuoksi jokaisen metsänomistajan pitäisi vähintään tapaturmavakuutus hoitaa kuntoon”, hän suosittelee.

”Jos vakuutettu työskentelee omassa metsässään ja tapaturma aiheutuu metsänhoitotöissä, ei kyseessä ole vapaa-ajalla sattunut vahinkotapahtuma vaan työvahinko”, linjaa Melan tapaturmayksikön päällikkö Jaana Laine.

Työnantajien vakuutuksia markkinoiva LähiTapiola vahvistaa osittain Melan käsityksen työpaikan vapaa-ajanvakuutusten kattavuudesta sivutoimisessa metsätyössä.

Vahingon korvattavuus ratkaistaan LähiTapiolan mukaan sen perusteella, onko metsänomistajan harjoittama metsätaloustoiminta niin laajaa, että se kuuluu maatalousyrittäjien eläkelain (myel) piiriin.

Silloin, kun metsätalous on sen verran pientä toimintaa, ettei se kuulu myel-velvollisuuden piiriin, työnantajan ottama vakuutus kattaa LähiTapiolan mukaan vahingon.

”Vapaa-ajan ryhmävakuutus korvaa myös metsässä tehdyssä työssä sattuneet vapaa-ajan tapaturmavahingot tilanteessa, jossa ei ole myel-vakuutusta”, sanoo yhteyspäällikkö Titta Saarinen LähiTapiolasta.

Myel-velvollisuuden rajat on laissa määrätty.

Metsänomistajan pitää ottaa lakisääteinen myel-vakuutus, jos tilan koko on Etelä-Suomessa vähintään 50 hehtaaria, Keski-Suomessa 75 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa sata hehtaaria.

Velvollisuus koskee kuitenkin vain sellaisia metsänomistajia, jotka hoitavat itse metsätilaansa. Hoitaminen tarkoittaa myös hallinnollista työtä, ei ainoastaan metsässä tapahtuvaa työtä.

Myel-velvollisuus alkaa, jos laskennallinen metsätyötulo on vähintään 3 828,13 euroa. Tällä tarkoitetaan työn arvoa eli sitä, mitä vieraalle työntekijälle olisi pitänyt vastaavasta työstä maksaa. Se ei tarkoita esimerkiksi puukauppatuloja.

Varsin monet sivutoimiset metsänomistajat ovat jättäneet myel-vakuutuksen ottamatta, vaikka tilan koko ylittää myel-velvollisuuden ratkaisevan hehtaarimäärän.

Silloin ollaan metsätapaturman sattuessa harmaalla alueella, ellei metsänomistaja ole varmistanut vakuutusturvaansa tavanomaisen vakuutusyhtiön lisävakuutuksella. Tällaisia on metsänomistajille tarjolla.

Myel-vakuutetuilla metsänomistajilla on Melan kautta työtapaturma- ja ammattitautivakuutus (mata). Sen lisäksi vakuutusturvaa voi vielä täydentää vapaa-ajan mata-tapaturmavakuutuksella.

Vapaaehtoisen mata-työtapaturma- ja vapaa-ajanvakuutuksen voivat ottaa myös pienten metsätilojen omistajat, joilla lakisääteisen myelin ehdot eivät täyty.

”Vapaa-ajan mata-tapaturma­vakuutuksen turvan laajuus on hyvä, ja samoin korvausetuudet ovat normaalia vapaa-ajan vakuutusturvaa kattavammat”, Laine toteaa.

Metsätöissä sattuu tilastojen mukaan melko paljon vahinkoja, joten tapaturman riski ei ole aivan vähäinen.

”Viisi prosenttia kaikista tapaturmista sattuu metsätöissä”, Mäkirintala sanoo.

Tyypillisiä metsässä sattuvia vahinkoja ovat puiden kaatoon liittyvät tapaturmat, kompastumiset ja liukastumiset. Tavallisia näistä aiheutuvia vammoja ovat nyrjähdykset, haavat, ruhjeet ja luunmurtumat.

”Metsätöissä sattuneista tapaturmista 60 prosenttia johtaa yli viikon sairauslomaan, 25 prosenttia yli kuukauden sairauslomaan.”

Lue myös:

Myel-vakuuttamattomat metsänomistajat joutuvat suurennuslasin alle: Mela ryhtyy tutkimaan