Määräaikaisen suojelunkohtalo huolestuttaa

Ympäristöpäällikkö Markus Nissinen Metsänomistajien liitto Länsi-Suomesta on huolissaan vapaaehtoisen suojelun tilanteesta.

Metsäkeskusten kautta kulkevaa määräaikaisen suojelun rahoitusta eli kemeran ympäristötukea on leikattu niin kovalla kädellä, että suojeltavien kohteiden määrä vähenee.

Nissisen mukaan rahoitus ei ole riittänyt edellisinäkään vuosina, joten maksuja on rästissä valtakunnallisesti jopa pari miljoonaa euroa.

”Lisäksi ympäristötuki muuttui vuoden alusta verolliseksi, joten suojelukorvauksista täytyy maksaa 30 prosenttia veroa. Se heikentää maanomistajien suojeluintoa.”

Kaiken kukkuraksi suojelusopimuksia valmisteleville metsänhoitoyhdistyksille ei enää makseta kohteiden valmistelusta korvausta. Se tarkoittaa, etteivät yhdistykset pysty satsaamaan suojeluun.

”Tuntuu, että määräaikaista suojelua ajetaan alas kovaa vauhtia”, Nissinen harmittelee.

Tutkimusten mukaan moni metsänomistaja ei suostu pysyvään suojeluun.

Määräaikainen suojelu on Nissisen mukaan perusteltua ekologisestikin, koska kaikkia kohteita ei kannata suojella pysyvästi. Esimerkiksi lehtipuumetsät muuttuvat nopeasti lajistoltaan.

Leikatulla ympäristötuella rahoitetaan myös metsälain kymmenennen pykälän mukaisten arvokkaiden elinympäristöjen suojelua. Metsänomistajat ovat vapaaehtoisesti voineet laajentaa suojelukohteiden rajauksia saaden korvausta Metso-ohjelmasta.

Mitä suuremmaksi kohde rajataan, sitä paremmin lajit säilyvät alueella. Rahoituksen vähennyttyä suojelualueiden koosta täytyy tinkiä.

Myöskään uusia talousmetsien luonnonhoitohankkeita ei voida Nissisen mukaan aloittaa.

Metsäasiantuntija Lea Jylhä MTK:sta on huolissaan, miten talousmetsien monimuotoisuus turvataan niukoilla määrärahoilla.

”Erilaisilla luonnonhoitotöillä, kuten lehtojen kuusettumisen estämisellä, voidaan saada paljon aikaan ja ne tarjoavat myös työmahdollisuuksia maaseudulle.”

Ympäristöylitarkastaja Maarit Loiskekoski maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että Metso-ohjelman MMM:ltä tulevaa rahoitusta on leikattu 40 prosenttia vuosi sitten suunnitellusta kehyksestä.

”Aika reipas leikkaus on kyseessä. Olisin suonut, että rahoitus olisi pysynyt korkeammalla tasolla”, Loiskekoski toteaa.

Suojeltavien hehtaarien määrää vähenee väistämättä.

”Viime vuonna määräaikaiseen suojeluun saatiin noin 5 000 hehtaaria, mutta tänä vuonna uusia sopimuksia tehdään korkeintaan 3 500–4 000 hehtaarille.”

Neljännes vapaaehtoiseen suojeluun tarkoitetusta rahasta kuluu vanhojen suojelusopimusten ylläpitoon. Lopulla rahalla tehdään uusia sopimuksia.

Loiskekoski ei paljasta ensi vuodelle suunniteltua määrärahaa, vaan tyytyy sanomaan, että se on ”yhä samaa suuruusluokkaa”.

Viime vuonna MMM:llä oli käytettävissä vapaaehtoiseen suojeluun lähes 11 miljoonaa euroa. Tänä vuonna summa on laskenut 8 miljoonaan. Varoista kuluu vuosittain metsäluonnon hoitohankkeisiin runsaat kaksi miljoonaa euroa.

Loiskekoski muistuttaa, että myös ympäristöministeriön Metso-rahoilla tehdään määräaikaisia suojelusopimuksia aina 20 vuodeksi kerrallaan. Suojelusopimuksista vastaavilla elykeskuksilla on siis tarjota muitakin suojelukeinoja kuin maan myynti valtiolle.

Ympäristöneuvos Mikko Kuusinen ympäristöministeriöstä kertoo, että ympäristöministeriön ja elykeskusten kautta kulkevaa suojelurahoitusta ei näillä näkymin leikata.

”Kehysratkaisut eivät ole vielä julkisia, mutta näyttäisi että rahoitus jatkuu tämän vuoden tasolla eli 32 miljoonassa eurossa aina vuoteen 2015 asti.”

Kuusisen mukaan rahoituksella voidaan saavuttaa ympäristöministeriölle asetettu 96 000 suojeluhehtaarin tavoite vuoteen 2020 mennessä.

Valtioneuvoston periaatepäätös Metso-ohjelmasta päivitetään tänä vuonna. Ulkopuolisen väliarvion tekevät Pellervon taloustutkimus ja Jyväskylän yliopisto.

KATJA KOLJONEN

Avaa artikkelin PDF