Ihmisten toimet jättävät jälkiä villieläinten ulkomuotoon – näin susien pääkallot ovat muuttuneet

Ihmisen toimet voivat jättää pysyviä jälkiä villieläinten ulkonäköön ja perimään.  Kuva: Dominika Bujnáková / Oulun yliopisto

Tutkimuksen mukaan nykyiset sudet Fennoskandiassa eroavat merkittävästi kallon muodoltaan historiallisista vastineistaan. Nykyisillä susilla Norjassa ja Ruotsissa on leveämmät otsaluut, korkeammat poskipäät ja alaspäin viistot kuonot verrattuna susiin, jotka elivät ennen susikannan romahtamista 1960-luvulla. Suomessa havaittiin samanlaisia, mutta vähemmän selkeitä muutoksia.

Muutokset ovat seurausta tapahtumista, jotka johtivat sukupuuttoon Norjassa ja Ruotsissa ja lähes sukupuuttoon Suomessa. Oulun yliopiston tutkijoiden mukaan muutokset Suomen, Norjan ja Ruotsin susien pääkallon muodossa heijastavat merkittävää susipopulaation vaihtumista 1900-luvulla.

Käyttämällä muun muassa edistynyttä 3D-kuvantamista tutkimusryhmä analysoi kaiken kaikkiaan 84 suden kalloa, jotka on kerätty viimeisen 200 vuoden aikana.

Tutkijat arvioivat, että saaliseläinten saatavuuden muutokset ovat saattaneet vaikuttaa kallon muotoon. Sudet siirtyivät tuolloin metsästämään pienempien saaliiden sijasta hirviä. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että eläintarhoissa syntyneillä susilla oli omanlaisiaan kallonpiirteitä.

Tutkimus tarjoaa uusia näkemyksiä siitä, kuinka ympäristö- ja geneettiset tekijät yhdessä muokkaavat eläinten ulkomuotoa ajan myötä.

”Tulokset muistuttavat, että sekä suorat että epäsuorat ihmisen toimet voivat jättää pysyviä jälkiä villieläimiin – paitsi niiden perimään, myös niiden ulkonäköön ja elintapoihin”, toteaa väitöskirjatutkija Dominika Bujnáková Oulun yliopiston tiedotteessa.

Royal Society Open Science - tieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimus korostaa nykyaikaisten kuvantamistekniikoiden merkitystä villieläinten populaatioiden pitkäaikaisten muutosten seurannassa.