Yksilö ei voi osallistua luonnonsuojeluun muuten kuin riekkumalla somessa ja barrikadeilla

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kutsui tammi­kuussa 2016 sidosryhmät keskustelemaan uusista ratkaisuista turvata metsien monimuotoisuutta samalla kun metsien ja puun käyttö kasvaa. Prosessi on tarpeellinen ja keskustelu eri osapuolten kesken on ollut erittäin rakentavaa.

Ministeri taisi kiteyttää hankkeen tavoitteen seuraavasti: Miten voisimme tiivistää yhteistyötämme tavoitteena löytää ennakkoluulottomalla otteella myös uusia ratkaisuja metsä­talouden kestävyyteen ja metsien suojeluun.

Toistaiseksi puuttumaan on jäänyt ennakkoluulottomuus ja uudet ratkaisut. Hankkeessa on keskitytty pitkälti olemassa oleviin malleihin, ratkaisuihin ja rahoituslähteisiin. Lahopuun lisää­minen, turvemaiden metsien käsittely, luonnonhoito osana metsä­taloutta ja normaali suojelu, tehtiin se 100-vuotisen Suomen kunniaksi tai ihan muuten vaan, ovat kaikki tärkeitä keinoja, mutta ne eivät valitettavasti tuo mitään uutta.

Tällä hetkellä on ainoastaan kaksi tahoa, jotka tekevät – ja joilla nykyisten toimintamallien puitteissa on mahdollisuus tehdä – jotain konkreettista metsäluonnon moni­muotoisuuden eteen.

Metsänomistajat ottavat monimuotoisuuden huomioon toteuttaessaan hakkuita ja metsänhoitotöitä. Tai suojelevat metsiään omatoimisesti tai osana vaikkapa Metso-­ohjelmaa. Tämä tapahtuu aina metsänomistajien päätöksellä niin omatoimisissa töissä kuin ostettaessa palveluja metsänhoito­yhdistyksiltä, metsä­teollisuudelta tai yrittäjiltä.

Toinen taho on valtio, joka toteuttaa luonnonsuojelua virallisten suojeluohjelmien ja vapaaehtoisuuteen perustuvan Metso-ohjelman kautta. Ja kun taloudellinen tilanne on mitä on, suojeluun panostetaan vähemmän.

Yksittäiselle kansalaiselle, yritykselle, yrityksen asiakkaalle tai muulle taholle, joka on kiinnostunut kantamaan kortensa kekoon, ei tällä hetkellä ole mitään kanavaa osallistua suojeluun. Paitsi riekkua somessa ja barrikadeilla ja vaatia muita tekemään suojelun eteen jotain.

Olisi korkea aika perustaa korkean profiilin suojelusäätiö tai -rahasto, joka tarjoaisi yksittäisille kansalaisille tai vaikkapa niille kuuluisille ympäristötietoisille markkinoille mahdollisuuden osallistua ihan oikeasti suojeluun ja sen kustannuksiin! Ilman, että kyseinen säätiö leimautuu mihinkään yksittäiseen tahoon, toimijaan, aatteeseen tai henkilöön.

20 viime vuotta tutkimus on ideoinut mielenkiintoisia, markkinalähtöisiä mekanismeja monimuotoisuuden edistämiseen. On kehitetty habitaattipankkeja ja puhuttu ekosysteemipalveluiden markkinalähtöisestä tuotteistamisesta.

Valikoimaa on vaikka kuinka. Mutta, ne kaikki ovat edelleen kauniita akateemisia harjoituksia. Olisi korkea aika saada käytäntöön jotain todella konkreettista, mikä veisi moni­muotoisuuden suojelun uuteen aikaan.

On ilmeisesti helpompi puhua kuin tehdä. Mutta siitä huolimatta, rohkeutta peliin!