Käytännön metsänhoitotoimet ratkaisevassa asemassa EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa

Metsälannoitus lisää karikkeen määrää korjaamalla ravinnepuutoksia ja puuston biomassatuotoskykyä, ja tätä kautta kasvattaa maaperän hiilivarastoa. Kuva Luken metsälannoituksen tutkimuskohteelta Karkkilasta. Kuva: Carolina Husu

Hiilen sitomisen lisääminen metsämaaperään ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ovat ratkaisevan tärkeässä roolissa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke).

Metsämaaperä on puustoa suurempi hiilivarasto. Metsänhoidolla ohjataan maaperän tilaa, ja metsänhoidollisin keinoin voidaan joko lisätä tai vähentää maaperän hiilivarastoja sekä hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen, kuten metaanin ja dityppioksidin, nettovaihtoa.

EU:n rahoittama HoliSoils-projekti peräänkuuluttaa metsänhoitotoimien tärkeyttä hiilinielujen lisäämisessä ja kasvihuonekaasujen vähentämisessä.

Projektin tutkimia keinoja ovat muun muassa lannoittaminen, puulajivalinnat, harvennusvoimakkuus, hakkutähteiden korjuu, suoalueilla toiminen ja monimuotoisuuden lisääminen.

Metsän lannoittaminen lisää karikkeen määrää korjaamalla ravinnepuutoksia ja puuston biomassatuotoskykyä, ja tätä kautta kasvattaa maaperän hiilivarastoa. Tämä edellyttää sitä, että hajotusnopeus ei vastaavasti lisäänny.

Kasvupaikalle sopivan puulajin valinta voi myös lisätä metsän kasvua ja kariketuotantoa, mikä voi kasvattaa maaperän hiilivarastoa.

Aktiivisten lisäämistoimien ohella huomionarvoista on tarkastella toimenpiteiden voimakkuutta. Esimerkiksi voimakkaana toteutetut hakkuut vähentävät maahan tulevan karikkeen määrää ja voivat lisätä sen hajotusnopeutta ja maaperän hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Keskeistä on myös toiminta hakkuun jälkeen. Hakkuutähteiden korjuu vähentää maaperän hiilivarastoa. Maanmuokkaus voi myös lisätä hiilivarastoa pitkällä tähtäimellä, koska se nopeuttaa uudistumista ja lisää puiden kasvua sekä niiden hiilisyötettä maaperään.

Ojitettujen suometsien säilyttäminen puustoisina, kunnostusojituksen välttäminen ja vedenpinnan nostaminen voivat vähentää päästöjä. Lisäksi on huomioitava se, että suometsien avohakkuut lisäävät päästöjä.

Lisäksi alueilla, joilla on runsas monimuotoisuus ja suuri hiilivarasto, voi olla myönteinen vaikutus maaperän hiilensidontaan. Esimerkiksi suojelualueilla toteutetuilla toimenpiteillä voidaan edistää alueen monimuotoisuutta.

Kasvupaikalle sopivan puulajin valinta voi lisätä metsän kasvua ja kariketuotantoa. Puunmittausta Luken metsälannoitustutkimuskohteella Karkkilassa. Kuva: Carolina Husu

Metsänhoitotoimenpiteiden vaikutus maaperään riippuu toimenpiteiden voimakkuuden lisäksi maaperätyypistä ja maaperän ominaisuuksista, topografiasta, kasvillisuuden koostumuksesta ja ilmasto-olosuhteista.

Maaperän terveyttä mittaavien indikaattorien ja niiden raja-arvojen määrittäminen vaatii Luken mukaan huolellista tarkastelua. Tämä johtuu eri maaperän ominaisuuksien vaihtelevuudesta Euroopassa, eikä esimerkiksi samoja raja-arvoja voida suoraan soveltaa jokaiseen maaperätyyppiin.

Tieto metsänhoidon ja ympäristömuutosten yhteisvaikutuksista maaperän hiilitaseeseen ja kasvihuonepäästöihin on Luken mukaan vieläkin monelta osin puutteellista, ja ilmastonmuutoksen hillintätoimien suunnitteluun tarvitaan lisää tutkimustietoa.

”Tarvitaan lisää pitkäaikaista maaperän seurantaa, jotta maaperän hiilensidonnassa ja kasvihuonekaasupäästöissä tapahtuvat muutokset voidaan todentaa. Tarvitsemme myös lisää tutkimustietoa metsänhoidon maaperävaikutuksista, jotta voidaan varmistaa, mitkä hoitokäytännöt ovat tehokkaimpia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.

Tietoisuuden lisääminen maaperän hiilivaraston merkityksestä edistää samalla ilmastonmuutoksen hillintää.

Metsänhoidon vaikutus maaperän kasvihuonekaasutaseisiin on siis otettava paremmin huomioon suunniteltaessa ja toteutettaessa metsiin liittyviä ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteitä.