Lakkautetaan kannattamattomana Pieni on tehokasta
Sairastuin mökkioloissa kesälomalla. Korvaa vihloi niin vietävästi, että en moista muista. Ei muuta kuin soittamaan paikalliseen terveyskeskukseen. Arvelin, että tuskinpa ottavat edes vastaan, olenhan kirjoilla Helsingissä enkä tässä kahden tuhannen asukkaan kunnassa. Kattia kanssa. Lääkäriin löytyi aika jo parin tunnin päästä Käynti maksoi kokonaista 12,80 euroa. Siitä vaan reseptit kourassa suoraan apteekkiin. Ne, jotka puhuvat pienten yksiköiden tehottomuudesta, puhuvat yleensä roskaa. Isossa Helsingissä olisi käyntiin tuhrautunut pari päivää ja jo oikean paikan löytäminen olisi ollut puolen päivän urakka. Työpaikkalääkäriin olisi ehkä päässyt päivän varoitusajalla. Käynnin kustannus olisi ollut ainakin 100 euroa. Sen tosin olisivat maksaneet työntaja ja valtio. Eli siis me. Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on puolitoista miljoonaa suomalaista. Siellä on maan kallein terveydenhoito. Ja siitä huolimatta suuria yksiköitä perustellaan tehokkuudella!
Sanotaan, että Suomessa ministeriksi voi päästä kuka tahansa. Olen alkanut miettiä, että samaa koskee myös professoreita.
Äskettäin Helsingin Sanomissa julkaistu professori Esko Niemen juttu osoittaa ajatuksen todeksi.
Professoreita pidetään yleensä viisaina miehinä. Niinpä Niemikin on ratkaissut kysymyksen, joka on aina kiinnostanut tiedemiehiä. Pitäisikö Suomessa keskittää kaikki yhteen paikkaan?
Kysymys on oikeutettu, koska teknisesti ei liene estettä sille, että kaikki suomalaiset asuisivat yhdessä isossa talossa. Meitä on sittenkin niin vähän.
Toinen asia on, onko keskittämisessä mitään järkeä.
Kyllä on, Niemi todistaa. Hän sanoo, että Suomi voisi koostua pääkaupunkiseudun lisäksi muutamasta suuresta kaupungista. Suurin osa maasta voitaisiin siis jättää tyhjäksi.
Älkää naurako. Tämä professori on ihan vakavissaan. Hän on laskenut ihan itse tietokoneellaan kaiken tämän.
Niemi on tutkinut tilastoja ja todennut hämmästyttävän asian: Suomessa pääkaupunkiseutu ruokkii muuta Suomea. Tieto on lähes Nobel-palkinnon arvoinen, sillä aiemmin luultiin, että Helsingissä asuu vain virkamiehiä, professoreita, päätoimittajia ja taksikuskeja. Valtion palkollisista suurin osa on Helsingissä. Tuottavinta työtä tehnevät taksikuskit.
Mitä taas ruokkimiseen tulee, Helsingin kaupunki on kyllä Suomen suurimpia maanviljelijöitä, mutta myös surkeimpia. Jos Helsingistä riippuisi, Suomi kuolisi nälkään.
Niemi on kuitenkin laskenut tilastoista, että tulonsiirto hyvin menestyviltä maakunnilta huonommin menestyville on noin 3,5 miljardia euroa.
Siitäköhän johtuu, että Helsingissä on sosiaaliavun varassa eläviä enemmän kuin missään muualla? Maakun-
nat siis riistävät Helsinki-parkaa.
Sattuvasti Niemi kohdistaa tarkastelunsa valtion ja kuntien välisiin tulonsiirtoihin. ”Aluetuen vähentäminen edistäisi kaupungistumista ja johtaisi suuriin säästöihin.”
Miten rahojen siirtäminen Pihtiputaalta Helsinkiin lisäisi säästöjä, siihen professori ei vastaa. Ellei tarkoita sitten sitä, että myös Pihtiputaalla alettaisiin käydä sossussa yhtä tiuhaan kuin Helsingissä.
Niemi on myös keksinyt, miten Suomi rikastuisi edelleen.
Siihen riittää se, että lopetetaan maataloustuki. Kun tämäkin pantaisiin pakettiin, kokonaissäästö olisi seitsemän miljardia, laskee professori. Tämän seurauksena koko maan keskimääräinen kunnallisveroprosentti laskisi kymmenellä prosenttiyksiköllä (!).
Pyydän lukijaa rauhoittumaan. Tämän täytyy olla totta, kun professori niin sanoo. Kunnallisveronne siis laskee kymmenellä prosenttiyksiköllä, noin kahdeksan prosentin pintaan.
Niemi tietää myös, miten maailma pelastuu kasvihuoneilmiöltä. Siihen tarvitaan vain aluepolitiikan lopettamisen lisäksi ihmisten siirtäminen maalta kaupunkeihin kerrostalokaksioihin.
Professori tietää, että haja-asutusalue eli siis maaseutu kuluttaa suhteettomasti energiaa. Hän on tehnyt hämmästyttävän havainnon; pitkiä matkoja ajellaan jopa henkilöautoilla. Talojen lämmittäminenkin perustuu saastuttavaan pienpolttoon eli siis koivuhalkoihin. Jätevesien käsittelyäkään ei ole järjestetty. Mummot käyvät pissalla huussissa.
Uskomatonta, mutta totta, professori todistaa.
Kyllä viimeistään tässä vaiheessa kunnon kansalaisen omatunto alkaa kolkuttaa.
Miten voin kertoa lapsilleni, että joudun käyttämään henkilöautoa, kun lähden marjareissulle. Olisi paljon ekologisempaa mennä ostamaan marjat kauppatorilta.
Omatuntoni soimaa minua jatkuvasti siitä, että olen tehnyt pilkkeitä eli klapeja, joita poltan saunan uunissa. Kuinka voin selittää ympäristötarkastajille, että saunassani ei olekaan ydinsähköä.
Jätevesien käsittely saa minut pyörimään valveilla yökaudet. Vaikka kesäsaunastani lähtenyt molekyyli ehtii Itämereen vasta tuhannen vuoden kuluttua kasveissa ja maaperässä kierrettyään, olen syyllinen ympäristön tuhoamiseen.
Tänäkin kesänä on tullut tehdyksi syntiä ihan tarpeeksi.
On pakko palata takaisin kaupunkiin turvalliseen kerrostaloon. Sitä ei onneksi lämmitetä vaarallisella puulla vaan turvallisella kivihiilellä. Hyvälläomalla tunnolla voin lähteä risteilylle Itämerelle, seilaahan siellä muutenkin vuosittain 10 000 laivaa, jotka tyhjentävät jätevetensä suoraan mereen. Päätän ehkä jopa ostaa lentolipun Thaimaahan, koska yksi lentomatka ei onneksi tuota enempää kasvihuonekaasuja kuin vuoden autoilu.
Ryhdyn elämään, kuten professori opettaa.
Yksi asia jäi kuitenkin kaivertamaan mieltäni.
Miksi professori Esko Niemi haluaa lopettaa keskittämisen puolitiehen.
Eihän se nyt voi riittää, että kaikki suomalaiset siirretään yhteen paikkaan Suomessa.
On helppo osoittaa laskelmilla, että koko Suomi on lakkautettava ja siirrettävä päiväntasaajalle.
Vasta sitten maailma pelastuu.
Jos ette usko, kysykää professoreilta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
