Kainuusta komeetan lailla leffataivaalle

Satu Tuuli Karhu on vielä suurelle yleisölle tuntematon, mutta syksyn kassamagneetiksi povattu Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuva tekee todennäköisesti hänestä tunnetun elokuvakasvon. ”Julkisuus kuuluu tähän työhön, mutta siviiliminän saama julkisuus ei ole minulle itseisarvo”, näyttelijätär sanoo. Sanne Katainen 

Sen puhelun Satu Tuuli Karhu, 23, muistaa aina. Silloinen näyttelijäopiskelija oli tulossa koulusta ja käveli Sörnäisten metroasemalla, kun hän sai kuulla tulleensa valituksi Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvan päärooliin.

”Puhelun jälkeen istahdin alas ja purskahdin itkuun. Tunnelataus oli suuri, koska halusin roolia todella paljon. Se kosketti ja tuntui niin omalta”, Satu Tuuli Karhu kertoo.

Kajaanista kotoisin oleva Karhu näyttelee elokuvassa Heikki Kinnusen esittämän Mielensäpahoittajan pojantytärtä Sofiaa. 17-vuotias tyttö asuu perheensä kanssa Brysselissä. Hänen vanhempansa ovat uraohjuksia ja toivovat myös tyttärestään kansainvälistä huippumenestyjää.

Tyttö on käymässä mummonsa hautajaisissa, kun hän päättää jäädä Suomeen isoisänsä eli Mielensäpahoittajan vaatimattomalle maatilalle.

Elokuvan päähenkilöt tulevat eri aikakausilta ja maailmoista. Leskeksi jäänyt Mielensäpahoittaja höylää omaa ruumisarkkuaan, kun taas Sofia ottaa harppauksia aikuisuuteen.

Karhu pitää hienona, että pääosissa on eri-ikäisiä ihmisiä. Sen ansiosta useampi voi löytää itselleen samaistumispintoja.

”Elokuva on hyvin tunnepitoinen ja lämmin. Ohjaaja Tiina Lymi sanoi ensimmäisissä lukuharjoituksissa, että tämä elokuva täytyy tehdä suurella sydämellä.”

Pääroolin näytteleminen kokeneen konkarin Heikki Kinnusen kanssa oli nuorelle näyttelijättärelle ikimuistoinen kokemus.

”Vaikka tulemme Heikin kanssa eri aikakausilta, kävimme tasavertaisia keskusteluja esimerkiksi näyttelijän työstä. Elokuvassa olemme epäsopiva parivaljakko, mutta juuri siksi toisiaan niin täydentävä.”

Karhu valmistui kandiksi Teatterikorkeakoulusta viime vuonna. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja on hänen ensimmäinen elokuvansa.

Loistostartin saanut elokuvaura jatkuu, sillä hän näyttelee pääroolin myös parhaillaan kuvattavassa Marian paratiisi -elokuvassa.

Karhu varttui Kajaanin Nakertajassa. Hän oli jo lapsena innokas esiintyjä. Vilkas ja rämäpäinen tyttö juonsi koulun kevätjuhlia ja rakensi kahden pikkusiskonsa kanssa keittiön tuoleista esiintymislavan olohuoneeseen.

Ylimääräistä energiaa pursunnut tyttö lauloi, soitti kannelta ja harrasti kilpatanssia.

Alun perin Karhu haaveili muusikon urasta. Näytteleminen tuli mukaan kuin puskista.

”Lukion ensimmäisellä minut pyydettiin mukaan Kajaanin kaupunginteatterin ja seurakunnan nuorisotyön musiikkinäytelmään. Siellä huomasin, että osaan myös näytellä ja nauttia siitä.”

”Hain useisiin musiikkikouluihin ympäri Suomea, mutta kun en päässyt, tuon kokemuksen ansiosta päätin hakea teatterikorkeaan. En uskonut pääseväni sinne ensimmäisellä yrittämällä. Minulla oli selkeä varasuunnitelma, että menen kansanopistoon.”

Karhu muutti Helsinkiin neljä vuotta sitten. Hän arvostaa suuresti kotiseutuaan Kainuuta. Ammattiin pääsyä edesauttoi Kajaanin monipuolinen kulttuuritarjonta sekä paikalliselta kulttuuriväeltä ja perheeltä saatua tuki.

Kainuulaisuus asuu syvällä hänessä.

”Sieluni halajaa Kainuun rauhaan ja maisemiin. Metsässä kävellessä pääsee oleellisen äärelle.”

”Siellä luonto on jatkuvasti läsnä. Marjat ja kasvikset löytyvät omalta pihalta. Lisäksi lyhyet välimatkat, rauhallisuus ja melusaasteettomuus, joita piti itsestäänselvyytenä ennen Helsinkiin muuttoa, ovat nousseet aivan uuteen arvoon.”

Karhun elämässä on tapahtunut viime aikoina niin paljon, että pää on hieman pyörällä. Hän vaikuttaa jalat maassa -ihmiseltä, joka ei turhista stressaile.

”Onneksi minulla on ihana avopuoliso ja kissa. Välillä on tärkeää saada ajatuksia pois näyttelemisestä. Aivot voi nollata esimerkiksi joogalla tai silittämällä kissaa.”