Uraaninlouhinnalla on nurja puoli

Kanada ja Suomi ovat monin tavoin samanlaisia, myös geologialtaan.

Kanada on ollut huomattava uraanin viejä, mutta nyt siellä on herätty uraaninetsinnän ja louhinnan ongelmiin. Provinsseista Nova Scotialla ja British Columbialla on uraanin louhintakielto, Quebecissä hallitus teettää parhaillaan selvitystä siitä, millä ehdoilla uraanin louhinta ylipäätään voidaan sallia, vai tulisiko se kieltää kokonaan.

Quebecissä asuu intiaaniheimoja. Cree-heimo on ilmoittanut pysyvän, ehdottoman ja lopullisen kielteisen kantansa uraanin etsimiseen ja louhimiseen.

Alkuperäiskansojen yhteisö (Assembly of First Nations of Quebec and Labrador) vastustaa uraanin etsimistä ja louhimista Quebecissä. Intiaanit toteavat, ettei länsimaisella kulttuurilla ole kokonaisnäkemystä ydinvoimasta. Se ei pysty ottamaan huomioon ydinvoiman vaarallista ja vanhentunutta tekniikkaa eikä siihen liittyvää ydinaseteollisuutta.

Heidän mielestään varovaisuusperiaate edellyttää, että tulevaisuutta koskevissa päätöksissä olisi aina ajateltava seitsemän tulevan sukupolven pituudelta. Alkuperäiskansat eivät vastusta kaivosteollisuutta sinänsä, mutta uraanin etsintää ja louhintaa he vastustavat ehdottomasti ja lujasti. Intiaanien kantaa tukee uraaninlouhinnasta saadut kokemukset eri maissa. Yksi näistä on Intia.

Intian kokemuksia uraaninlouhinnasta on saatu Jadugoran Jharkhandin valtiossa. Uraanin louhinta alkoi 1967. Tuhansia tonneja köyhää uraanimalmia louhitaan vuosittain.

Uraaninlouhoksen jätealtaat ovat kooltaan 65 hehtaaria, peittämättömiä, ja ne vuotavat erityisesti monsuunisateiden aikana. Tällöin radioaktiivisuus saastuttaa pohjavesiä ja jokia. Kaivosten ympäristössä on hälyttävän paljon vaikeasti epämuodostuneita lapsia, keskenmenoja, sairautta. Kuvat lapsista ovat kauheita.

Nyt Jhakhandin oikeus tutkii Jadugorassa ilmenneitä terveysongelmia omasta aloitteestaan. Intian uraaniyhtiön (Uranium Corporation of India) mukaan sen toiminta on lupien sallimissa rajoissa, eikä paikkakunnan terveysongelmilla ole tekemistä yhtiön toiminnan kanssa.

Suomen malmioissa on monin paikoin uraania. Uraanin louhinnan ongelma on, ettei uraania voida saada esille ilman, että samalla tuodaan pintaan pariakymmentä muuta radioaktiivista ainetta, jotka ovat paljon vaarallisempia kuin itse uraani. Näihin kuuluu polonium, jota hitunen riitti Litvinenkon murhaan vuonna 2006.

Kun malmi murskataan ja uraani liuotetaan siitä hapolla, niin jätealtaisiin jäävä jäte sisältää 85 prosenttia alkuperäisen malmin radioaktiivisuudesta New Yorkin Blcksmith-instituutin arvion mukaan. Tämä jäte pysyy myrkyllisenä satoja ja jopa tuhansia vuosia leviten tuulen ja veden mukana vähitellen kaivosalueen ympäristöön.

Talvivaaran ympäristön metsistä on löytynyt raskasmetallilaskeumia kymmenien kilometrien säteeltä - jos näin jatketaan, ei Sotkamossa kauan enää voida puhtaista luonnontuotteista puhua.