Viimeinen iloinen veronmaksaja?
Hyväpalkkaiset vaativat enemmän itselleen, mutta mummot eivät valita, vaikka eläke pieneni vuodenvaihteessa.29.3.202102:00
Rahahan kiinnostaa kaikkia, mutta verotus suorastaan kiihdyttää.
Siltä on vaikuttanut, kun olen viime viikkoina lukenut lehtimiesten kolumneja ja kuunnellut tuttujen ja tuntemattomien kansalaisten mielipiteitä. Hyväpalkkaiset ihmiset vaativat, että palkasta ja yrittämisestä pitää jäädä enemmän omaan käteen. Veroja menee liikaa.
Kuultu on, kuinka hyvää kuukausipalkkaa nauttiva äkkäsi tehdä sivutoimisen yrityksen. Siihen voi kipata kaikenlaisia menoja, omia ja firman, ja kun elanto ei riipu yrityksen tuloksesta, sen tulovirtaa ja ostoja voi säädellä ja saada tuottamaan tappiota, ja omaa palkka- tai pääomaverotusta voi keventää ihan laillisesti. "Paras keksintö ikinä!"
Toiseksi paras on hakea "tappioihin" tukia ja kolmanneksi konsultoida toista tympääntynyttä, joka keksi maksaa itselleen palkkaa huokein veroin holding-yritystensä kautta, sekin ihan laillista. Fiksu selvittää ja hyötyy.
Myös yrityksen siirto Viroon kuulemma houkuttaa. Toivotin mielessäni tervemenoa. Ja kiitin niitä, jotka jaksavat yrittää kikkailematta.
Veroista puhutaan tietenkin nyt, kun veroilmoitusten täyttäminen on käsillä. Tavallinenkin ihminen havahtuu kerralla koko vuoden tuloihinsa ja veroihinsa ja voi ihan suutahtaa. Pienetkin luvut näyttävät isoilta. Mihin jokaisen tehdyn työtunnin aherrus oikein valuu, kuka siitä hyötyy, mitä minä saan? Verovihaiset valittavat, koska heidän lapsensa seisovat jo – ja vanhemmat vielä – omilla jaloillaan ja ovat itse elämänsä parhaassa vedossa. Ura ja tulot ovat huipussaan, työterveyshuolto pelaa ja kunnalta haetaan vain vuosittainen hammastarkastus, säästösyistä juuri sieltä.
Joten onko pakko antaa niin paljon sinne sosiaalihuoltoon ja maahanmuuttajille? Eikö veroja voisi vain alentaa?
Valittajien lyhyt muisti ei ulotu lasten neuvola- ja terveyskeskusvuosiin, ja ymmärrys edes sinne hammashoitolaan. Heiltä voi kysyä, olisiko maksanut mielellään itse lastensa peruskoulutuksen, joka kustantaa sata tonnia per mukula ja kuinka he hoitaisivat nyt koronatestauksensa ja -rokotuksensa, jos yhteiskunta ei niitä hoitaisi – ilmaiseksi.
Usein isotuloiset ovat säästäväisiä, eikä siinä mitään, mutta pihiyttä ruuan suhteen en ymmärrä. Kotimainen valinta on valinta myös hyvän eläintenhoidon ja erilaisten – kuten nykyisenlaisten – kriisitilanteiden varalta. Tuntuu kuin maan hiljaiset ja pienituloiset mummot ymmärtäisivät tämän paremmin kuin ne, jotka ovat kouluja käyneet.
Mummojen en ole myöskään kuullut valittavan siitä, mitä tiliote näyttää: eläke nousi vuodenvaihteessa, mutta kiristynyt verotus vei siitä vielä isomman osan. Vai enkö lue oikeita kirjoituksia? Mummon tilille kilahtaa nyt kuukaudessa parin kaalilaatikon verran vähemmän euroja kuin viime vuonna.
Minä ainakin ilmoittaudun iloiseksi veronmaksajaksi, mutta toivottavasti en viimeiseksi. Olen tuntenut tässä maassa suurta perusturvallisuutta – lähes hallituksesta riippumatta – olinpa itse ja läheiseni minkä ikäisiä tahansa.
Toki politiikan painotuksissa on eroja, ja jäljet näkyvät puheissa ja veroehdotuksissakin. Siksipä meillä on demokratia ja sen seuraavana ilmentymänä kuntavaalit. Jokaisen veroeuronsa matkaa kohteeseensa ei voi ohjata, mutta kysymyksiä ja valintoja voi tehdä. Niitä kannattaa tehdä kuitenkin harkiten, eikä pikaistuksissa saadun verovihan vallassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
