Korjausrakentaja vaalii vanhaa

Herrasväenkuistin värilaseilla varustetut ikkunat on saatu uusittua vanhan mallin mukaan. Sirkka-Liisa Ranta ja Kalle Nurminen suunnittelevat kuistin tulevaa käyttöä. 

Päärakennuksen maalipinta on 1930-luvulta. Pellavaöljymaali kestää aikaa. Sirkka-Liisa Ranta on kiinnostunut myös puutarhanhoidosta. 

Herrasväen kuistissa näkyy alkuperäisten, koboltinsinisin pyjamaraidoin koristettujen tapettien riekaleita. 

Säröille lyödyt kaakeliuunit on kunnostettu. Huoneiden koristemaalaukset on tehty vanhan mallin mukaan. 

Ruokasalissa oli paperitapettikerrosten alla seinämaalaukset. Ne teetettiin uudelleen vanhan mallin mukaan sabluunoiden avulla pinkopahville. 

Korppilassa on laatikoittain tapettinäytteitä, joita on otettu talteen rakennuksesta. Sabluunoiden avulla maalattiin seiniin koristemaalaukset. 

Korppilan talo Kuhmoisissa on rakennettu vuonna 1874. Kansatieteilijä, filosofian tohtori Sirkka-Liisa Ranta ja arkkitehti Kalle Nurminen ostivat talon vuonna 1992. Remontti alkoi saman tien.

”Pääsimme muuttamaan sisään vuonna 2000”, Ranta kertoo.

Talo oli ollut autiona parikymmentä vuotta ja urakka sen mukainen. Pihan läpi piti raivata tie vesurilla. Kamarin kaakeliuunin kulmaa oli käytetty kaljapullon avaajana. Toisessa päässä kattoa oli iso reikä.

Pinta-alaa talossa on 260 neliömetriä. Asuinkäytössä on nyt 100 neliötä. Suurin osa talosta on yhä keskeneräinen.

Iso sali, kaksi kamaria ja yksi eteinen toimivat yhä rakennustyömaan verstaana. Siellä on varastossa ovia, ikkunankehyksiä, puutavaraa, maaleja ja työkaluja.

Ovia ja ikkunoita on kunnostettu vähitellen. ”Olemme tehneet itse kaiken, minkä olemme ehtineet”, Nurminen kertoo. ”Kaikkea osataan tehdä itse.”

”Minun urakkani oli ikkunoiden maalaus ja kittaus”, Ranta sanoo. ”Kalle kunnosti ja lasitti.”

Töissä on silti vuosien mittaan ollut mukana timpureita, sähkömies, koristemaalareita ja ikkunantekijöitäkin.

Herrasväen kuistiin teetettiin värilasit entisen mallin mukaan. Päärakennuksen ulkomaali on 1930-luvun peruja, lyijyllä terästettyä pellavaöljymaalia. Aika siisti se on vieläkin.

Hirsiseiniä oli alun perin tiivistetty ja tasoitettu paperiliuskoilla sekä laastilla, jossa on eläinten karvoja, savea ja lantaa. Päällimmäisenä on ollut tapettia tai pinkopahvia. Salissa oli komeat seinämaalaukset.

Taloon ei lisätty eristeitä ulkopuolelle. Komeat vuorilaudat ovat kiinni hirsissä.

Ulkoseinien sisäpuolelle on pantu 12 millimetrin huokoiset puukuitulevyt ja päälle paperitapetti. Väliseinissä on käytetty lähinnä pinkopahvia, joka on tapetoitu tai maalattu.

Lattioihin on lisätty eristeeksi selluvillaa sen verran kuin vanhojen eristeiden päälle on mahtunut. Keittiön lattia uusittiin kokonaan. Yläpohjaan on lisätty parikymmentä senttiä selluvillaa vanhan savi-sammal-puru-eristeen päälle.

Kamareissa ja salissa on vuonna 1938 muuratut kaakeliuunit. Tupakeittiöön muurattiin uusi tiilinen leivinuuni. Sähköpattereita talossa on vain kahdessa tietokonepisteessä. Pienessä vessassa on lisäksi lattialämmitys.

Erityisen suurta vesieristämistä ei kaivattu, koska tilassa ei ole suihkua. Huone on talon lämpimin, sillä uunien hormit kulkevat seinän sisällä.

Modernit pesutilat ovat vanhaan tapaan ulkorakennuksessa, koska kylpyhuoneen ja pyykinpesun höyryjä ei haluttu tuomaan ylimääräistä kosteutta taloon.

Nurminen suunnitteli itse rakennuksen, joka asettuu luontevasti pihapiiriin. Sen mittasuhteet muistuttavat 1930-luvun tyyliä.

Rakennustekniikassa on yhdistetty luovasti vanhoja tekniikoita ja uusia käytäntöjä. Autotalli, puuvaja, sauna, ulkohuussi ja pesutilat ovat pietyn betonilaatan päällä, työhuone rossipohjalla ja terassi paalujen varassa. Puuvajassa on pajalattia puupalikoista, ettei kirves kolhiinnu.

Ulkorakennuksen ikkunat ja enimmät ovet ovat purkurakennuksista keräiltyjä.

Tilan aiempi päärakennus oli ylempänä rinteessä. Se paloi vuonna 1855. Palaneen talon paikalla on yhä holvattu kivikellari. Kellarin päällä oli aikoinaan tilava vilpola, josta on yhä jäljellä Romeo ja Julia -parveke pylväineen.

Nyt kellarin kattoa suojelee huvimaja, jonka reunoille Nurminen on rakentanut kissoille omat kortteerit.

”Huvimajan tekemisessä meni kolme kesää”, Nurminen muistelee. ”Käytin siinäkin vanhoja ikkunoita ja ovia.”

Huvimaja on maalattu petroliöljymaalilla. Sille riittää kertasively, toisin kuin pellavaöljymaalille.

Nurminen on perehtynyt erityisesti korjausrakentamiseen. Nykyisin työ on enimmäkseen uudisrakennusten suunnittelua, mutta korjattavia ja entisöitäviäkin kohteita tulee.

”Korjausrakentamista ei oikein voi suunnitella etukäteen”, Kalle Nurminen sanoo. ”On katsottava, mikä tilanne rakenteissa on, ja sitten ryhdyttävä tekemään.”

Tärkeintä on huolehtia siitä, että rakenteet eivät pääse kostumaan. Jos rakenne on jo kostea, selvitetään, mitä on tapahtunut, poistetaan kastumisen syy ja korjataan vauriot. Jos vettä ei tule lisää, puu kuivuu usein itsekseenkin, kunhan se pääsee tuulettumaan.

”Vanhojen rakenteiden täytyy pysyä myös lämpiminä”, Nurminen kertoo. ”Siksi eristekerrokset eivät saa olla liian paksuja.”

Paksu eriste jättää rakenteen uloimmat osat kylmiksi. Lämpimän ja kylmän rajaan voi muodostua kastepiste, jossa sisältä ulospäin liikkuva ilmankosteus tiivistyy vedeksi.

”Jos pääasiassa itse tekee, aikaa menee paljon enemmän kuin alussa kuvittelisi”, Ranta sanoo.

”Kun ostimme talon, ajattelimme, että tässä on meillä kymmenen vuoden projekti”, Ranta ja Nurminen nauravat hereästi.

”Puursimme niska limassa ensimmäiset kymmenen vuotta.”

Kun lopulta päästiin asumaan, tuli väsymys ja halu elää muullakin lailla. Viime vuosina onkin raivattu ja kunnostettu myös puutarhaa.