Tuulivoiman matalataajuinen melu kantaa kauas

Maaseudun Tulevaisuus myötäilee pääkirjoituksessaan (MT 10.5.) elinkeinoministeri Vapaavuoren lehden haastattelussa (8.5.) esittämiä kaavailuja Suomen energiapolitiikan linjanvedoiksi. Maassa onkin suuri yksimielisyys siitä, että energiahuolto tulee perustaa tulevaisuudessa pääosin uusiutuvaan, kotimaiseen energiaan.

Keskeiseksi kipukohdaksi asian edistämisessä koetaan kuitenkin tuulivoima, jonka vuosituotanto kaavaillaan nostettavaksi 9 terawattituntiin. Se merkitsisi noin 1 200 myllyä eri puolille Suomea.

Tuulivoimalla on varsin myönteinen imago, koska sen tuotannossa ei synny ilmastopäästöjä. Tuulivoiman rakentamista ”joka niemeen notkoon ja saarelmaan” vastustavat ne ihmiset, joiden tilanteeseen tuulivoiman lisääminen kaavaillussa muodossa vaikuttaa dramaattisesti.

Jo ministeri Häkämies esitti aikanaan, että lupamenettelyä tulee muuttaa valitusten vaikutusten eliminoimiseksi. Vapaavuoren ajatus näyttää olevan sama.

Vapaavuori painostaa lisäksi virkamiehiä tulkitsemaan lupamenettelyjä yleisen edun nimissä yksilön oikeuksien yli.

Maaseudun Tulevaisuuden kanta jää pääkirjoituksessa epäselväksi. Tosin siinä korostetaan Vapaavuoren näkemystä, että ”luvituskäytäntöjen on pakko muuttua”.

Lehden tuulivoimakirjoituksia seuranneena, minulle on kuitenkin muodostunut käsitys, että lehti kantaa huolta eniten siitä, että myllyjen varoalueiden maanomistajat saavat kohtuullisen korvauksen. Tämä on luonnollista, koska varoalueilla toimintaa ja liikkumista tullaan riskien vuoksi rajoittamaan.

Sen sijaan lehti kiinnittää vähän huomiota siihen, mikä on myllyjen vaikutus useamman kilometrin säteellä.

Tähän mennessä suurin huomio on kiinnitetty myllyistä lähtevään korvin kuultavaan meluun. Vaikka luonnonrauha on arvo sinänsä, vielä kriittisempi tekijä on niin sanottu matalataajuinen melu, jota korva ei kuule.

Tämä niin sanottu infraääni etenee puustosta, rakennuksista tai muista esteistä riippumatta kilometrien päähän. Mitkä värähtelyn terveydelliset vaikutukset ihmiselle ovat, on vielä arvailujen varassa.

Toinen suuri kysymys koskee tuulivoiman vaikutusta omaisuuden arvoon.

Myllyt kohoavat siipineen jopa 200 metriin. Maisemallinen muutos sisämaassa on järisyttävä.

Tuulivoimapuistot hallitsevat täysin niille kaavoitettuja alueita. Kysymys ei ole mistään ei minun takapihalleni -syndroomasta.

Keski-Suomen liitto hyväksyi syksyllä maakuntakaavan, jossa 36 myllyn tuulivoimapuisto tulisi sijaitsemaan kesäpaikkani paraatimaisemassa. Toteutuessaan ainakin tusina myllyä dominoisi mökkimaisemaa.

Eräät kiinteistöarvioijat ovat jo ennakoineet, että alueen kesäpaikkojen sekä maatilojen ranta-alueiden markkina-arvo olisi nolla. Kukapa ostaisi vapaa-ajan paikkaa alueelta, jonka maisemaa ja luonnonrauhaa hallitsisivat jättihyrrien välke, melu sekä vilkkuvat varoitusvalot.

Kesäpaikkani kunnassa mökkien keskihinta on viime vuosina ollut 95 000 euroa. Vähintään tämä olisi siis oma uhraukseni Suomen ilmastopolitiikan hyväksi.

Samalla häviäisivät 50 vuoden työn arvo kesäpaikan kehittämiseksi sekä tehdyt taloudelliset investoinnit.