Synkimmät ennusteet toteutumassa

“Ministeri Stubb ei tunne euroalueen tilaa” otsikoi professori Heikki Niskakangas Aalto-yliopistosta artikkelinsa Helsingin Sanomiin (28.6). Niskakangas kertoo, kuinka Stubb paljastaa tietämättömyytensä ja hänen kirjoituksestaan lehdelle välittyy väärä usko euroalueen vakauteen ja valoisaan tulevaisuuteen.

Professori Niskakangas kertoo, kuinka tosiasiassa olemme pinteessä. Pahemmassa kuin koskaan. Vaikeat ajat ovat vasta edessä. Tosi vaikeat ajat, hän toistaa moneen kertaan.

Euroalue on koko maailmantalouden heikon lenkki. Espanjan valtionvelka ylittää tänä vuonna 90 prosenttia ja Italian 130 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ja nämä taloudet ovat omaamme verrattuna jättiläisiä.

Kreikka on oma lukunsa eikä ilmiselvästi pysty maksamaan koskaan velkojaan, jatkaa Niskakangas.

Suuri osa euroalueen pankeista on jäätyneessä tilassa. Tämäkin on toki tiedetty, mutta siitä ei vain ole saanut kirjoittaa muuten kuin sosiaalisen median sisällä Suomessa. Nämä pankit ovat EKP:n tekohengityksen varassa.

Huonot luotot olisi irrotettava roskapankkeihin ja terveet pankit pääomittaa. Siihen ei vain ole enää varaa.

Financial Timesin eurokolumnisti arvioi rahan tarpeen olevan noin tuhat miljardia, kun unionin valtiovarainministerit lupasivat pankeille enintään 60 miljardia. Summa on Suomen valtion budjetin luokkaa, kun vaadittaisiin kahdenkymmenen Suomen valtion budjetin verran varoja.

Investoinnit eivät lähde käyntiin, kun siihen ei ole varoja. Taakka on pankkien sijoittajilla ja kotivaltioilla.

Pankkisektorin uudelleenjärjestelyä ei ole näköpiirissä. Pankkiunioni syntyy, mutta taloutta se ei uudista. Edistystä sekin on, kun pankkien rahat ja veronmaksajien rahat pyritään ongelmatilanteissa erottelemaan toisistaan.

Moni pieni ja keskisuuri yritys on nyt vaikeuksissa rahoituksensa kanssa. Lainarahan ehdot ja hinta tulevat syventämään kriisiämme.

Menneet vuodet on käytetty kriisien hoitoon, kun olisi tullut hoitaa talouksien uudistamista.

Euroopassa markkinavoimat ovat nyt vain katoavia työpaikkoja ja säästämistä, rahan polttamista vääriin kohteisiin. Pankkiunioni on pakon edessä tehtyä rästitöiden hoitoa, kirjoittaa myös Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan (29.6.). Lehti alkaa noudattaa yleiseurooppalaista linjaa.

Helsingin yliopiston professori Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan ylin tutkijamme ja kouluttaja, antaa vielä synkemmän kuvan (HS 28.6.) kuin Niskakangas.

Euroaikana Suomen talous on jäänyt jälkeen Ruotsista. Vain yhden puolitotuuden Patomäki löytää Aleksander Stubbin kirjoituksesta. Inflaatio on pysynyt kohtuullisena. Ja tämä on juuri syy siihen, miksi olemme syvällä suossa.

Uusliberaali tapa ei tuo kilpailukykyä ja pitää kysynnän alhaalla. “Lisää ja tiukemmin samaa” -reformi on ollut eurooppalainen syvä virheemme. Siinä vain kriisialttius on lisääntynyt. Samalla hataralle perustalle rakennettu yhteisvaluutta kääntyi koko Eurooppa-projektia vastaan.

Puheet euron ja koko EU:n hajoamisesta ovat yleistyneet eri puolilla Eurooppaa. Patomäki luettelee esimerkkeinä etenkin Saksan ja Britannian taloustieteilijät sekä poliitikoista George Soroson, Oskar Lafontainen ja Britanniasta koko median kampanjoimassa EU:ta vastaan.

Kun kunnollinen demokratia puuttuu, moraalista ja eettistä, kansakunnille tyypillistä avainresurssia ei ole olemassakaan. Koko ajan EU on kohdannut oman moraalivajeensa.

On väärin luulla, että oikeat ratkaisut on tehty ja hyvät ajat ovat edessä. Suunta muuttuu, mutta todennäköisemmin pian edessä on hajaantuminen, kertovat omat kansakuntamme johtavat asiantuntijat johtavassa mediassamme välittäen samalla oman tiedeyhteisönsä epäilemättä jo enemmistön näkemykset myös meille suomalaisille, hyväuskoisille syrjäisen entisen alusmaan asukkaille Venäjän luoteiskulmassa.