Ryöstöviljelyllä rikkaaksi – kolumni loppuun käytetyistä sanoista

Onneksi olkoon, Teidät on onnellistettu! Kuva: Jaana Kankaanpää

Joskus me keksimme käyttää hankkeistamme niin hienoja sanoja, että niihin kehittyy suoranainen pakkomielle.

Yksilönä joku voi uida vastavirtaan, mutta yhteiskunnan joukkoäly on kuluneiden ilmausten mielikuvitukseton lypsykone. Koneeseen kytketyistä sanoista kiskotaan niin kauan, että jäljellä on vain merkityksetön kuori entisestä.

Yksi loppuun lypsetty vedin tyhjeni, kun juhannuksena näin kauppakeskuksen lasiovessa mainoksen Hyvinvointiapteekin hyvinvointipisteestä. Toivottavasti nimitys on noteerattu paikallisen hyvinvointialueen hyvinvointikertomuksessa.

Ryöstöviljelty h-sana on tunkeutunut niin syvälle yhteiskuntamme rakenteisiin, ettei pieni itku kauppakeskuksen tuulikaapissa enää auta. Kun sanaa vähän vielä hoetaan, muuttuu se lopunkin hoitohenkilökunnan ja potilaiden puheissa parodiaksi viimeistään ensi vuonna.

Silloin h-sana helähtää samaan tyhjien ilmausten roskakoriin pop up -myymälöiden kanssa. Niitä kun näkee samoissa liiketiloissa jo monetta vuotta peräkkäin. Onko missään määritelty, kuinka monta kevättä yksi pop up saa nähdä?

Hyvinvointialueesta osattiin puhua Maaseudun Tulevaisuuden kirja-arviossa jo 21. tammikuuta 1971. Eilispäivän Petsamo oli jopa taloudellisesti tuottava hyvinvointialue. Kuva: Kansalliskirjasto

Nämä nimet perustuvat siihen, mitä nimetyt itse tahtoisivat olla – eivät siihen, mitä ne ovat tai mitä tekevät. Vuosituhannen alun TV-siirtymän digi digi -pakotus ärsytti, mutta sentään se tarkoitti silloin jotain konkreettista. Jokaisen piti ostaa pieni musta laatikko ja ylimääräinen kaukosäädin.

Digi-etuliite ehtikin melkein unohtua 00-luvulleen, kun pienellä kirjaimella kirjoitetut i- ja e-etuliitteet valtasivat sähköiset laitteet sekä palvelut. Yllättävän paluun digi koki vuonna 2020, kun sana sai oman Digi- ja väestötietoviraston. Paljon puhetta uhrattiin sille, mitä digivirasto varsinaisesti tekee. Siellä kai pääsee ainakin naimisiin.

Tänä päivänä merkityksettömyyden vaarallisella vyöhykkeellä hoippuvat monet, periaatteiltaan hyviä ympäristötavoitteita kuvaavat ilmaukset.

Viimeisin lemmikkini on ilmastopositiivisuus, jolla suhteettoman ison määrän luonnonvaroja syönyt rakennushanke käännetään aurinkopaneeleilla laskennalliseksi ilmastohyödyksi.

Itselleni tuntemattomaksi on jäänyt, kuka näitä ilmauksia keksii. Luulen konsulteilla olevan osuutta asiaan.

Seuraavan sanalypsyn tullen aionkin olla valmiina. Kun onnellistamisesta tulee Suomen uusi kaikenkattava tavoite, on konsulttiyhtiöni T Laine & Co. palkkiota vastaan valmis kertomaan yrityksille ja yhteisöille, mikä on sopivan onnellista.

Kunnat ja kaupungit käykää tännepäin, täältä saa onnellistamisen tiekartan. Tie on pitkä ja määränpää vuodessa 2040.

Aloitetaan sillä, että hyvinvointialueista erotettu mielenterveystyö siirretään tavoitteita paremmin kuvaaville, läänijaon mukaan hallinnoiduille onnellisuusalueille. Lopulta onnellisuudelle nimitetään oma ministeri. Mielellään joku hymyhuuli RKP:stä.

Kymmenen vuoden tuottavan työn jälkeen teistä on tullut niin onnellistettuja, ettette enää siedä koko sanaa silmissänne.