Turvallisesti kotona

85-vuotias Paula Änkö on asunut yksin talossaan parikymmentä vuotta. 

Elina Salonen, Marja-Liisa Vuorinen ja Paula Änkö kävivät talon läpi turvallisuuden näkökulmasta. 

Kaide on Ängölle aivan ehdoton tuki ylösnoustessa. 

Hyvä valaistus on tärkeä turvallisuuden edistäjä. 

Talon sisäänkäynnissä oleva kaide ja portaiden turvallisuus kannattaa tarkistaa. 

Turvapuhelimella voi hälyttää apua. 

Paula Änkö käveli olohuoneesta eteiseen niin kuin tuhansia kertoja aikaisemminkin. Tästä kerrasta tuli kuitenkin erilainen. ”Otti kenkä tuohon päähän kiinni ja kaaduin sitten”, 85-vuotias Änkö selittää ja viittaa vanhaan mattoon.

Hän ei päässyt takaisin ylös, mutta rollaattorissa roikkui puhelin, jolla hän pystyi soittamaan apua.

Änkö selvisi tapahtumasta säikähdyksellä ja polvivammalla, mutta aina kaatumisella ei ole yhtä onnellinen loppu.

Seuraukset voivat pahimmillaan olla kohtalokkaita. Iäkkäiden tapaturmaisista kuolemista noin 70 prosenttia johtuu kaatumisista ja putoamisista.

Yli puolet iäkkäiden sairaalahoitoa vaativista tapaturmista sattuu kaikkein tutuimmassa ympäristössä: kotona. Kodin turvallisuuteen on usein helppoa vaikuttaa pienilläkin muutoksilla.

Hoivapalvelu Home Instead Seniorihoivan yrittäjä ja fysioterapeutti Elina Salonen tekee turvakartoituksia ikäihmisten koteihin. Sellaista hän on tullut nyt tekemään Ängönkin luokse.

”Monesti ihminen saattaa ajatella etukäteen, että jotain isoja muutostöitä on tiedossa, ja ruvetaan purkamaan seiniä”, hän kertoo.

Kuitenkin jo pienet muutokset, kuten valaistuksen ja esteettömyyden lisääminen sekä tukikahvojen asentaminen, parantavat turvallisuutta.

Olohuoneen ikkunasta aukeaa maalauksellinen maisema järvelle ja laitumelle, jossa käyskentelee hevosia ja lampaita.

Paula Änkö toimi emäntänä Einolan lypsykarjatilalla Juvesniemen kylässä Hämeenkyrössä, kunnes hänen tyttärensä Marja-Liisa ja Pentti Vuorinen ryhtyivät jatkamaan tilaa vuonna 1984. Nyttemmin tilaa pitää Vuoristen tytär Elina Vuorinen miehensä kanssa.

Heidän taloltaan on Ängön talolle matkaa kolmisensataa metriä. Lähellä asuva sukulainen tuo Paulalle turvaa. ”Jos yksin joutuisi asumaan, se olisi turvatonta.”

Ängön talo on rakennettu vuonna 1985. ”Silloin ei tietysti ajateltu, mitä vielä tarvitsisi.”, Marja-Liisa Vuorinen pohtii. Talossaan Änkö on asunut yksin jo parikymmentä vuotta.

Hänellä käy kolme kertaa viikossa yksityinen hoivapalvelu, kerran viikossa kunnallinen kotihoito sekä kerran viikossa hän osallistuu päivätoimintaan. Tytär Marja-Liisa hoitaa ostokset ja huolehtii äidistään viikonloppuisin.

Salonen käy talon läpi huone huoneelta. Ihan ensimmäiseksi hän kiinnitti huomion eteiseen. Siinä ei ollut istuinta kenkien pukemista ja riisumista varten.

Eteisen istuimen puuttuminen on Salosen kokemuksen mukaan hyvin yleistä. ”Se on semmoinen pieni ja yksinkertainen asia, mutta sitä ei tule ajatelleeksi.” Toinen yleinen puute on kylpyhuoneen tukikahvat. ”Niitä puuttuu monelta.”

Ängön kotiin on vuosien varrella tehtykin jo monia parannuksia: asennettu tukikahvoja ja laitettu wc-istuimeen korotus, joka on lainassa kunnan apuvälinelainaamosta.

Sängyssä on tukikaide, jonka avulla Änkö pääsee hyvin ylös. ”Se on ihan välttämätön”, Änkö kertoo. Kaidekin on pitkäaikaislainassa kunnalta.

Sängyn jalkoihin on laitettu korotukset, jotta ylösnousu kävisi mahdollisimman helposti. ”Sänky on liian matala, jos polvet ovat lantion yläpuolella, kun siinä istuu. Jos jalkapohjat eivät ylety lattialle, sänky on liian korkea”, Salonen opastaa.

Paranneltavaakin talosta löytyy: valaistusta ja palohälyttimiä voisi lisätä. ”On pieni asia vaihdella lamput uusiin tai vaikka lisätä valaisimia”, Salonen sanoo.

Palohälyttimiä täytyy myös muistaa testata ja vaihtaa paristot kerran vuodessa. ”Esimerkiksi jonain tuttuna päivänä kuten syntymäpäivänä vaihtaa, niin siten muistaa sen aina”, Salonen vinkkaa.

Liikkumista vaikeuttavia kynnyksiä ei talossa ole ollut alun perinkään, mutta matonkulma, johon Änkö kompastui, kannattaa korjata. Sen voisi teipata kaksipuoleisella teipillä lattiaan, Salonen ehdottaa.

Kotini on linnani -sanonta käy varmasti toteen monen ikäihmisen mielessä. Linna voi kuitenkin kuin huomaamatta muuttua vaaralliseksi, kun jalka ei enää nouse entiseen malliin.

”Yleensä käy niin, että ensin pitää sattua jotain, ja sitten vasta aletaan miettiä”, Salonen kertoo.

Omasta kodista voi olla hankala havaita vaaranpaikkoja. Erästä kartoitusta tehdessä Salonen oli huomannut, kuinka ikäihminen oli joutunut peruuttamaan rollaattorilla vaarallisen näköisesti aina jääkaapille mennessään. Pienellä keittiön pöydän siirrolla saatiin reitti jääkaapille turvallisemmaksi.

Myös isoille muutoksille saattaa ikäihmisen talossa olla tarvetta. Apua remonttitarpeen ja turvallisuuden arviointiin voi saada muun muassa kunnilta, yksityisiltä yrityksiltä tai Vanhustyön keskusliitosta.

Vanhustyön keskusliitossa työskentelee ympäri Suomen 15 korjausneuvojaa, jotka neuvovat ilmaiseksi asunnon muutostarpeiden suunnittelussa ja turvallisuuden parantamisessa. He myös antavat neuvoja siitä, millaisia avustuksia korjauksiin on mahdollista saada.

Vanhustyön keskusliiton korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso kertoo, että yleisin remonttikohde on pesutila, joka ei sovellu ikäihmisen tarpeisiin. Se voi olla liian pieni, sen oviaukko liian kapea tai kynnys sinne liian korkea.

Kylpyhuoneissa myös sattuu usein vahinkoja. Liukas lattia, kuuma vesi, tukitankojen ja suihkuistuimen puute aiheuttavat vaaratilanteita.

Laakson mukaan remonttien hinnat pyörivät keskimäärin 5 000–10 000 eurossa, mutta haitari on tietenkin suuri.

Aina kaatumisiin eivät ole syynä ulkoiset seikat, kuten kompastumiset esineisiin ja liukastumiset, vaan yhdistelmä ulkoisia ja sisäisiä seikkoja.

Vaikka ulkoisten puitteiden kuntoon laittaminen auttaa, ainoaksi keinoksi sitä ei tapaturmien ehkäisyssä kannata jättää. Yksilöllisesti suunniteltu ja turvallinen liikuntaharjoittelu pienentää kaatumisriskiä.

On arvioitu, että kolmannes vakavista lonkkamurtumista voitaisiin estää, jos ikäihmiset liikkuisivat reippaasti 3–4 tuntia viikossa.

Änkö on aiemmin käynyt päivätoiminnan yhteydessä kuntosalilla ja haluaisi aloittaa sen taas uudestaan. ”Kyllä olen ajatellut, että täytyisi käydä.”

Myös huono ravitsemus, lääkkeet ja erilaiset sairaudet voivat vaikuttaa tapaturmien sattumiseen. Ängöllä on verenkiertohäiriöitä, jotka aiheuttavat yhtäkkisiä kaatumisia.

”Se on viskannut minut lattialle. Se on niin voimakas, että se on menoa sitten”, hän kertoo. Hänellä on myös diabetes ja sydämen vajaatoimintaa.

Ikääntyvän väestön tarpeisiin kehitetään hoivateknologiaa kiihtyvällä vauhdilla. Ängöllä on turvaranneke, jonka hänen tyttärensä Marja-Liisa hankki hänelle jo useita vuosia sitten.

Turvarannekkeessa on nappi, jota painamalla voi hälyttää apua. Ängön mielestä turvaranneke on hyvä olla olemassa. Kännykkää hän pitää vieressä nukkuessaankin.

”Jääkaapin ovessa voisi olla lista, jossa olisi hätänumerot, myrkytystietokeskuksen ja oman terveyskeskuksen tai lääkärin numero ja läheisten omaisten numerot”, Salonen ehdottaa kierroksen päätteeksi.