Koirankasvatusoppia ministereille
Seppo Vuokko: "Hyvät hevosmiehet ovat tainneet osata palkitsevan koulutusmenetelmän jo kauan."14.3.201601:00
Pian sen jälkeen kun muutimme Kannuskoskelle 1987, Valkealassa järjestettiin kurssi koirankasvattajille. Koska meillä oli kasvatettavana opaskoiranpentu ja pohdimme mahdollisuuksia koirahoitolan perustamiselle, vaimoni ilmoittautui kurssille.
Yksi kerta riitti: kurssia ei ollut tarkoitettu koirien kasvattajille vaan ihmisille, jotka hankkivat rahaa pentuja myymällä. Niinpä jatkoimme koirien kasvatusta opaskoirakoululta saamiemme ohjeiden mukaan.
Aikaisemmin koirien koulutus perustui kovaan kuriin, siihen, että väärä teko sai välittömästi rangaistuksen. Osaksi keinot olivat sellaisia, että niitä ihmisiin sovellettuina pidettäisiin kidutuksena ja häpäisynä, kuten sisällä ulostamaan erehtyneen pennun kuonon painaminen sen omaan paskaan. Ei kai se koskaan hyväksytty menetelmä ollut, mutta yleisesti sitä kuuluu käytetyn.
Meillekin menetelmästä kertoi moni, ja jotkut tunnustivat itsekin sitä käyttäneensä.
Jo vuosikymmeniä koulutuksen pääkeinona on ollut palkitseminen. Kun koira toimii oikein, se saa kehuja ja taputuksia, kenties pienen makupalankin. Menetelmä on osoittautunut paljon paremmaksi kuin kova kurinpito fyysisine rankaisuineen. Lyöty koira puree ja pelkää isäntäänsä; moitittu koira tulee alistuneena anelemaan isännältään hyväksymistä. Moitteeksi riittää rauhallinen hyi hyi.
Hyvät hevosmiehet ovat tainneet osata palkitsevan koulutusmenetelmän jo kauan ennen kuin se tuli yleisesti koiraihmisten käyttöön.
Menetelmää voi soveltaa myös ihmisten välisiin suhteisiin, vaikkapa parisuhteeseen. Tavallisesti annetaan satikutia korvat täyteen tyyliin ”senkin ääliö, etkö sinä ikinä opi” ja ”kuinka ihmeessä sinä tuolla lailla töppäilet, lapsikin tekisi sen paremmin”.
Entä jos kehuttaisiin puolisoa vaikkapa näin: Ihanaa, sinä olet tiskannut! Kyllä sinä olet hyvä mies! Vaikutus kylläkin kääntyy päinvastaiseksi, jos jatkoksi tulee vielä, että ”lautaset pitäisi pestä molemmilta puolilta, tiskipöytä on pyyhkimättä ja kaikki astiat ihan väärissä paikoissa”.
Kun vaimoni taas kerran kehui koiramme käytöstä, sanoin että tuota voisi soveltaa minuunkin. Vastaus oli kuin sangollinen kylmää vettä niskaan: ”Olen kolmekymmentäviisi vuotta odottanut, että siihen tulisi tilaisuus…”
Hengeltään hyvässä työpaikassa sama positiiviseen kannustukseen perustuva menetelmä on käytössä. Taitamaton työnjohtaja kyllä osaa turmella kehumisetkin: Hyvää työtä – mutta tiedän kyllä, että pystyisit parempaankin!
Periaatteessa poliitikot tietävät palkitsemismenetelmän toimivuuden. Palkkiot eivät saa kuitenkaan jäädä lupauksiksi, vaan jotakin pitää saadakin. Sipilän hallituksen vaikeudet johtuvat paljolti siitä, että he ensimmäiseksi painoivat palkansaajien kuonot paskaan.
Ei maan kurja taloudellinen tila ole yksistään työläisten syytä, osansa taloutemme raunioittamisesta ovat tehneet edelliset hallitukset ja suuryhtiöiden ahneet johtajat.
Myös Euroopan unionin ja kansainvälisen valuuttarahaston toimet Kreikkaa vastaan olivat pitkälti kuono paskaan -tyyliä.
Kreikan kansa ei tuntenut olevansa syypää talouden kurjaan jamaan, vaikka se joutuukin kaiken maksamaan. Kostoksi tylyille eurooppalaisille päättäjille sopi laskea kaikki pakolaiset matkaamaan vapaasti eteenpäin.
Ahtisaaren menestys rauhanrakentajana johtuu varmasti siitä, että hän osaa antaa myönnytyksiä, pieniä namipaloja jo ennen kuin vaatii toista osapuolta antamaan periksi.
Askel taakse, kaksi eteen, toistuvasti. Näin menetellen päästään lopulta pitkälle, eikä kumpikaan osapuoli tunne menettäneensä kasvojaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
