Mummo sen tiesi – talven rakkaudellisin lahja on tässä

”Nykyään olisin valmis maksamaan mummoni kutomista villasukista, ja maksan mielelläni kenen tahansa kutomista villasukista” , Veera Ahlgrén kirjoittaa. Kuva: Sanne Katainen

On taas sesonki. Villasukkasesonki. Muistan, kun lapsena koko joulun yllätyksettömin ja turhin lahja oli mielestäni mummon kutomat villasukat.

Nykyään olisin valmis maksamaan mummoni kutomista villasukista, ja maksan mielelläni kenen tahansa kutomista villasukista.

Sanoisin, että minulla on liikaa villasukkia, mutta en tiedä onko Suomen ilmastossa sellaista kuin ”liikaa villasukkia”.

Minulla on tallilla käytettäviä villasukkia, kotona käytettäviä villasukkia, nilkkapituisia, polvipituisia, reisipituisia. Ja tietysti kaupunkivillasukat. Nämä ovat ne edustavimmat, jotka otan mukaan, kun lähden esimerkiksi kaverin luo kylään tai hotelliin yöksi.

Märillä keleillä ainakin kolme paria villasukkia makaa kuivumassa kylpyhuoneen lämmitetyllä lattialla, joten vaihtopareja pitää olla.

Pakkasilla pidän sisällä kaksia päällekkäin, koska vanhan omakotitalon lattia ja minun varpaani eivät saa olla kovin lähellä toisiaan. Nukkumaan mennessä otan päällimmäiset pois.

Etsin muutama vuosi sitten uutta kampaajaa, ja kun menin ensimmäistä kertaa nykyisen kampaajani liiketilaan, oven vieressä oli kori, josta sai ottaa villasukat jalkaansa kampaamokäynnin ajaksi.

Päätin siinä hetkessä, että ihan sama mitä tämä nainen tukalleni tekee, tämä on minun kampaamoni.

Se on minun kampaamoni edelleen, ja kampaaja on nykyään myös hyvä ystäväni. Ihminen, joka ymmärtää villasukkien päälle, ei voi koskaan olla huonoa seuraa.

En ole ainoa, joka suhtautuu tunteella villasukkiin. Minulla käy asiakkaana itseäni paljon nuorempi mies. Hän jakoi kanssani suuren närkästyksen siitä, että hän oli kutsunut treffikumppanin kotiinsa, ja lähtiessään nainen oli vienyt hänen PARHAAT VILLASUKKANSA!

Tämä lienee todellinen syy siihen, miksi aina neuvotaan, että ensitapaaminen pitäisi suorittaa julkisella paikalla, ei kummankaan kotona. Vasta sitten kun luottamusta on tarpeeksi, voidaan antaa toiselle ne parhaat villasukat jalkaan.

Seuraavan kerran, kun asiakas tuli, kysyin häneltä ensimmäisenä oliko hän saanut sukkansa takaisin. Asiakkaitteni yksityiselämä ei sikäli minulle kuulu, mutta tämä sukka-asia herätti tunteita.

Hän kertoi naisen tulleen uudelleenkin ja kyllä, myös villasukat olivat palautuneet. Voi olla, että nainen vain tiesi taktiikan, jolla pääsee varmasti tapaamaan miehen toistekin.

Nyt minusta on tullut se, joka jakelee kaikille joululahjaksi villasukkia. Omat hermoni eivät riitä kutomiseen, mutta ostan villasukkia tutuilta ja tuntemattomilta.

Villasukat ovat myös siitä hyvä lahja, ettei tarvitse muistaa antoiko viime joulunakin samalle ihmiselle villasukat. Koska kuten sanottu, niitä ei voi olla liikaa. Ja jos on vain ne yhdet, ne on varmasti jo vuoden aikana kulutettu, jos ei nyt puhki, niin ainakin kantapäistä liian ohuiksi.

Mummolle sinne johonkin terveisiä, että olit oikeassa kaiken aikaa. Villasukat ovat rakkaudellisin ja tarpeellisin lahja, mitä ihmiselle voi talvella antaa.