Sananvapautta ja semantiikkaa

Teologian tohtori Kari Kuula puolusti 18.1.21 Kirkko- ja kaupunki -lehdessä julkaistua, eläintuotantoa käsitellyttä kolumniaan myöhemmin sillä, että näkökulma oli globaali eikä suomalaista tuottajaa vastaan ollut tarkoitus hyökätä. Niinpä niin.

Näkökulma oli niin globaali, ettei sana ”globaali” esiintynyt lehden sittemmin poistamassa kolumnissa kertaakaan. Eroa oman ja vieraan välillä kirjoittaja ei kolumnissaan välittänyt myöskään tehdä. Kolumni aiheuttikin oikeutettua pahennusta Suomessa, jossa tuotantoeläinten hyvin­vointiin on pitkäaikaisesti kiinnitetty suurta huomiota.

Alkuperäisen kirjoituksen tapaan tohtori Kuulan logiikka näyttäisi ontuvan pahasti myös myöhemmissä selityksissä. Jos kritiikkiä ei ollut tarkoitettu kohdistumaan myös kotimaiseen eläin­tuotantoon, niin päädymme erikoisten kysymysten äärelle. Missä globaali loppuu ja Suomi alkaa?

Jos toisaalta Suomi kuuluukin osaksi globaalia valtioiden muodostamaa verkkoa, kuten jo alakouluissa opetetaan, niin kuinka ihmeessä on mahdollista, ettei globaalista näkökulmasta kirjoitetun kolumnin kärkeä silloin oltu suunnattu myös suomalaista tuottajaa vastaan?

Kuulan selityksiltä puuttuu pohja. Huolimatta kirjoituksen sisältämistä monista ongelmista, kolumnin poistaneesta lehdestä on tehty kantelu Julkisen sanan neuvostoon. Jonkun mielestä sananvapautta ei olisi saanut pyrkiä rajoittamaan.

Elämme erikoista aikaa. Eräs nykyisen ajanhengen – Zeitgeist – piirteistä on, ettei tosiasioilla tunnu olevan juuri väliä ja että valheellisten väittämien leviäminen on nykyaikaisten viestivälineiden ansiosta salamannopeaa. Informaatiotulvassa faktantarkistus jää myös yhä useammin tekemättä.

Erääksi tämän ajan ikoniksi hahmoiksi tulee historiaan jäämään ilman muuta vastikään virkatehtävistään väistynyt Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump. Hänelle totuudella ei juurikaan ollut väliä. Meidän ei kannata ottaa mallia hänestä.