Metsäjätti tarvitsee oman suklaan

Kun asuin ulkomailla, rukoilin äitiäni lähettämään minulle levyn Fazerin Sinistä. Ahlstromin suodatinpapereita en juuri kaivannut. Vesi kielellä kuolasin, kun ajattelin lasillista Valion maitoa tai pussillista Halvan salmiakkia, mutta pärjäsin hyvin ilman Metsä Tissuen nenäliinoja.

Metsäteollisuudessa ei ole yhtään niin tunteisiin vetoavaa tuotetta, että äiti lähettäisi sitä kalliissa postipaketissa maailman ääriin tyttärensä koti-ikävää helpottamaan.

Australiassa muovisten maitopullojen heittely roskiin ahdisti mieltä. Mikä kehitysmaa ei ole vielä keksinyt nestekartonkipakkauksia? Brasilialaisesta keittiöstä puuttui tyystin leivinpaperi.

Suomalaisen metsäteollisuuden nerous piilee juuri maitotölkkien ja leivinpapereiden kaltaisissa keksinnöissä!

Fazerista tykkää Facebookissa yli 200 000 käyttäjää, Stora Ensosta ja UPM:stä reilu tuhat. Peukkujen määrä ei ole menestyksen mittari, mutta jotain se kertoo yrityksen vetovoimasta.

Alaa tuntemattomalle tulee metsäyhtiöistä mieleen lähinnä ”äksyt vanhat miehet”. Toimitusjohtajat yrmeine ilmeineen uutisissa eivät näytä kovin helposti lähestyttäviltä.

Ehkä Fazerissa kiehtoo se, että se on perinteikäs perheyhtiö, joka tarjoaa tuotteillaan tunnelmallisia hetkiä. Metsäjätit jäävät etäisiksi. Fazerin esittelyvideolla työntekijän kommentti sai minut liikuttumaan.

”Työssäni on ihanaa se, että saan puhua suklaasta”, nainen sanoi. Kun mietin omaa työtäni, voin toistaa lähes samat sanat: Työssäni on ihanaa se, että saan kirjoittaa metsästä.

On kummallista, miten kulttuuri ja taide vetävät nuoria kuin magneetti, mutta metsätaloutta pidetään arveluttavana. Luulisin, että valtaosa muotoilijoista ja muusikoista kuitenkin arvostaa luonnonvarojen kestävää käyttöä ja pitää puuta miellyttävänä materiaalina.

Matkailukin on huomaamattomasti onnistunut nappaamaan ympäristöystävällisen teollisuudenalan maineen, varsinkin jos siihen lisätään etuliite luonto.

Matkailuyrittäjät myyvät mielikuvia erämaasta, jota oikeasti on vain Siperiassa. Lapissa metsiä on käytetty jo satoja vuosia, ja siitä huolimatta meillä on tarjota upeita maisemia, eräs lappilainen metsänomistaja totesi osuvasti.

Saunan lauteilla löylytellessä tulee harvemmin kiitelleeksi sitä sahaa, joka on loihtinut puusta lankkuja. Paikan alitajunnassa ansaitsee useammin olutpullon kyljessä komeileva panimo.

Metsäteollisuus voisi ottaa puun ja metsän omiin nimiinsä yhtä lailla kuin matkailu on ominut maiseman ja elintarviketeollisuus nautinnon.

Pehmentyäkseen metsäjätti tarvitsee suklaan kaltaisen tuotteen, josta kuluttaja tulee onnelliseksi. Se voi olla käsilaukun muotoinen kartonkiviinitonkka tai viskoosikuidusta valmistettu huivi. Uudet puun erikoistuotteet ovat kuin uutuuskarkit. Niistä voi syntyä tulevaisuuden suosikkituotteita. Fazerin Sininen on perusmaku, josta yritys tunnetaan ja jota kansa rakastaa.

Kun nyt tarkemmin ajattelen, niin kyllä se sittenkin oli puulla lämpiävä sauna ja aamun sanomalehti, mitä ulkomailla eniten kaipasin. Mikä mainostoimisto osaisi brändätä lankun ja sellun?