Syksyn väripilkut
Marjaomenapensaan heleät hedelmät houkuttelevat myös lintuja. Näyttävä, kaksimetrinen pensas sopii yhtä hyvin yksittäiskasviksi kuin pitkäksi ja leveäksi aidanteeksi.Pihalla riittää väriä lehtien putoamisen jälkeenkin. Punaiset ruusunmarjat, vihreinä säilyvät lehdet ja kuulaat kanervat tuovat piristystä syksyn hämärään.
Kun lehdet ovat pudonneet, on aika varautua talven tuloon. Vielä loka-marraskuussakin riittää silti pihalla monenlaista katsottavaa. Katsojan vain on seisahduttava hetkeksi ja tarkennettava katseensa puiden ja pensaiden uumeniin. Loppusyksyn värit ovat kuin pieniä pilkahduksia, jotka syksyn valo saa välkkymään paljaiden oksien keskellä.
Koristeomenat, ruusunmarjat ja monien perennojen viimeiset kukinnot uhmaavat säitä yleensä lumen tuloon saakka. Jo yksi marjova ruusupensas antaa mukavasti väriä syksyiselle pihalle.
Marjaomenapensaat (Malus toringo var. sargentii) ja aroniat (Aronia mitschurinii) taas tuntuvat joinakin vuosina suorastaan tuhlailevan marjojaan. Syksyn ei tarvitsekaan olla vuodenaika, jolloin elämä puutarhassa on seisahtunut talven odotukseen.
Jos kotipiha tuntuukin tyhjältä, syntyy sen väripilkuista yhteen koottuina näyttäviä syksyn asetelmia. Niiden lisukkeeksi riittää korkeintaan muutama perinteinen kanerva, jotka sammalen ja marjojen keskellä saavat aivan uudenlaisen ilmeen.
Kanervien seuraksi on tarjolla runsaasti myös syksyn ruukkukasveja. Niistä suosituimpia ovat vihreät tädykkeet (Hebe) ja hopealangat (Calocephalus brownii), jotka eivät kuitenkaan talvehdi Suomessa. Tuontitaimista saa hauskaa vaihtelua ruukkuihin, mutta oman pihan antia ei kannata unohtaa saati aliarvioida.
Kotipihalta voi kanervien höysteeksi leikata marjovia oksia, kuivia siemenkotia, mehitähden ruusukkeita sekä vuorenkilven tai keijunkukkien lehtiä.
Ilmavaa vehreyttä ruukkujen tyvelle antavat myös pikkutalvion (Vinca minor) versot, jotka ruukun reunaan tuikattuina joskus jopa juurtuvat.
Nopeita koristeita syksyisiin ruukkuihin syntyy myös hortensian kukinnoista tai kärhöjen pitkistä versoista, joissa kirpeän keltaiset lehdet säilyvät melko kovienkin pakkasten yli. Lähimetsästä joukkoon voi kerätä sammalta, varpuja, kaarnanpaloja tai mehevänvihreitä liekoja. Loppujen lopuksi vain mielikuvitus on rajana.
Säde Aarlahti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
