Pikkukylässä valetaan jättimäisiä taideteoksia herkällä otteella - Jopa kärpänen voi aiheuttaa räjähdyksen

Tomi Sinisalo on suurten töiden mies. Viimeistelyvaiheessa oleva, taiteilija Paula Salmelan valtava Rusakko-patsas paljastetaan Lempäälässä marraskuussa. Kuva: Suvi Elo

Kaasuliekin leimahdukset valaisevat vanhaan navettaan tehtyä työtilaa ja nuolevat ajan patinoiman kattilan pohjaa saaden kattilassa ritisevän ja sulavan juustonkuorivahan savuamaan. Kuuman vahan tuoksu levittäytyy nopeasti pajan joka nurkkaan.

Pöydälle on nostettu valkoinen muotti, jonka äärellä valaja Tomi Sinisalo ja ­taiteilija Anssi Kasitonni tuputtavat höyryävästä kattilasta punaista vahaa Kasitonnin haalariteoksen muotin pinnoille.

Työssä ei saa kiirehtiä, sillä pintavahan huolellinen sively on tärkeä työvaihe ­lopullisen työn onnistumisen kannalta.

”Kun vaha sivellään kauttaaltaan muotin pintaan ja huolellisesti jokaiseen yksityiskohtaan, niin lopullisesta vahamallista tulee parempi ja tarkempi”, Sinisalo selittää prosessin etenemistä.

”Pintavahan jälkeen muottiin tehdään haluttu ainepaksuus, lisätään valutekniikat ja tehdään muottimassat. Tuloksena syntyy vahamuotti, jonka taiteilija sitten tarkistaa ja hyväksyy.”

Vahaan piirtyy äärimmäisen tarkasti haalarin tekstuuri, vetoketju ja muut, ­pienimmätkin yksityiskohdat. Malli näyttää uskomattoman realistiselta.

”Tällä tekniikalla saadaan piirtymään sormenjäljen tarkkuudella ­pinnan kuviot ja tekstuurit”, valutekniikat hallitseva Sinisalo kertoo.

Ja todellakin, esimerkiksi työtasolla olevissa Tommi Toijan töistä voi erottaa taiteilijan sormien jättämiä jälkiä.

Tästä työ jatkuu niin, että vahasta tehdään valumuotti, joka poltetaan puhtaaksi uunissa. Kovassa lämpötilassa vaha palaa ja kaikki lopullista valua häiritsevä kosteus höyrystyy pois. Muottiin jäänyt kosteus tai esimerkiksi sinne livahtanut hyönteinen voi pilata koko työn, tai ainakin aiheuttaa lisätöitä.

Valmis muotti haudataan hiekkaan, jossa siihen kaadetaan sulatettu metalli. Työ on kuumaa, vaarallista ja alkukantaista.

Myöhemmin, metallin jäähdyttyä koittaa jännittävin heti, kun muotit louhitaan irti ja valutyön jälki ja onnistuminen paljastuu.

”Tätä ei kukaan usko, mutta kesken erään valun muottiin lensi kärpänen. Valuvaiheessa kärpäsen ruumiinnesteet saivat aikaan pienen räjähdyksen, joka pilasi lopputuloksen”, Sinisalo kertoo. ”Se osa pitää nyt kärpäsen vuoksi valaa kokonaan uudelleen.”

Tomi Sinisalo (oik) tuputtelee sulaa vahaa muotin pintaan. Pienetkin yksityiskohdat piirtyvät vahaan. Taiteilija Anssi Kasitonni seuraa vieressä. Kuva: Suvi Elo

Ennen oman taidevalimon perustamista Lapinlahdelta Säkylään vuonna 2013 muuttanut Sinisalo ehti työskennellä teollisuusvalimolla, teurastaa kanoja ja vetää uudessa kotikunnassa ohjattuja jumppatunteja.

Taidevalimo sai alkunsa taiteilija Anssi Kasitonnin ottaessa yhteyttä Sinisaloon. Vaikka ajatus omasta valimosta oli pyörinyt Sinisalon mielessä, antoi arvostetun taiteilijan yhteydenotto ja työtarjous päätökselle nopean ratkaisun.

Miehet ajoivat yhdessä katsomaan lähes romahduspisteessä olevaa navettaa, joka osoittautui potentiaaliseksi paikaksi valimolle. Työ oli valtava, mutta kovalla uurastuksella tilasta muotoutui toimiva taidevalimo – Säkylän Sydänmaan erikoisuus ja ylpeys.

Säkylään kotiutunut Sinisalo kertoo olevansa erityisen ilahtunut kotikunnan hyvästä meiningistä ja yhteisöllisyydestä.

”Erityisesti tämän pienen Sydänmaan kylän asukkaat ovat auttaneet todella paljon, ja auttavat edelleen. Siitä olen erittäin kiitollinen ja onnellinen.”

Kasitonni otti Sinisaloon yhteyttä valajan teräksisen ammattitaidon vuoksi, sillä kuka tahansa ei vaativasta työstä selviä.

”Hyvällä taidevalajalla pitää olla monipuoliset taidot ja hänen pitää pystyä ymmärtämään kokonaisuutta. Pitää osata myös kuunnella tekijää, tulkita ja haistella, mitä taiteilija työltä odottaa ja haluaa”, Kasitonni listaa.

”Taitava valaja osaa myös antaa vinkkejä kaikissa työvaiheissa – ei niinkään tuputtaa, vaan tehdä ehdotuksia, jollaisia osaa vain, kun on riittävästi tietoa eri työvaiheiden hyvistä ja huonoista toteutustavoista. Tällainen tieto ja taito tulee vain kokemuksen myötä.”

Sinisalo tekee tiivistä yhteistyötä taiteilija Tommi Toijan kanssa, jonka teoksia pajalla on useita. Kuva: Suvi Elo

Kokemusta ja kovaa itseluottamusta on vaadittukin, sillä taidevalimon ensimmäinen työ oli Anssi Kasitonnin puolison, kuvataiteilija Maria Stereon valtava, viisi metriä korkea ja 1500 kiloa painava teos Ajaton aika, joka on sijoitettu Helsingin Vallilaan.

Kasitonni kertoo pitävänsä myös Sinisalon taidevalimon leppoisasta ja rennosta ilmapiiristä. ”Tämähän on elämysvalimo!”

Elämyksillä taiteilija tarkoittaa kotoisaa ilmapiiriä ja maaseudun rauhallista miljöötä, jossa kesällä käyskenteli lauma lampaita, rantasaunaa, ohi virtaavaa jokea ja miesten yhteisiä metsästysretkiä.

”Vaikka pääpaino onkin taidevalimon toiminnassa ja työnteossa, nämä ovat todella tärkeitä seikkoja kokonaisuuden kannalta. Ei tällaista ole Suomessa muualla – ja lieneekö maailmallakaan.”

”Ja tietysti kaikista tärkeintä on se, että valaja on hyvä tyyppi”, Kasitonni virnistää.

Ja hyvä tyyppi Säkylän pajalla todella työskentelee.

Rautaisen ammattitaidon lisäksi Sinisalon ehdoton kilpailuvaltti on lyömättömät sosiaaliset taidot. Toisaalta niiden vuoksi mies tunnustaa olevansa yrittäjänä jopa hieman liian kiltti. Vielä vuosien jälkeen esimerkiksi oman työn hinnoittelu on hänelle vaikeaa.

”Ehkä myös sen taidon opin vielä jonain päivänä. Aika tosin saattaa loppua kesken, sillä tavoitteeni on jäädä eläkkeelle viisikymppisenä. Rehellisesti sanottuna, en usko kropan edes kestävän pidempään. Tämä on fyysisesti niin raskasta työtä ja pölyisyys ja kaasut rasittavat keuhkoja.”

Sinisalon työpäivät alkavat ja loppuvat elvyttävällä ­pulahduksella Pyhäjoessa. Taustalla näkyy navettaan tehty valimo. Kuva: Suvi Elo

Osana henkistä ja fyysistä puhdistautumista Sinisalon työpäivät alkavat ja päättyvät rituaalimaisella pulahduksella valimon vieressä virtaavassa Pyhäjoessa.

Harras hetki on nimenomaan rituaali, ei rutiini, ja sen ymmärtää, kun on nähnyt hyisestä virrasta nousevan käsityöläisen silmissä palavan liekin ja voittamattomuuden tunteen.

Sinisalo on tottunut siihen, kylillä hänestä puhutaan taiteilijana, vaikka mies pitää itseään ennen kaikkea valajana ja käsityöläisenä.

”Valajan työ on toteuttaa taiteilijan visio teoksesta. Mutta toki siinä tarvitaan myös taiteellista silmää.”

Valajan pitää taiteilijan luoman mallin perusteella pohtia miten muotit ja valu toteutetaan. ”Malleja työstetään yhdessä taiteilijoiden kanssa ja usein taiteilijat myös osallistuvat itse valuun ja sen eri työvaiheisiin”, Sinisalo kertoo.

”Pienempiä valuja osa taiteilijoista tekee myös itse, mutta suurissa töissä tarvitaan aina ammattivalajaa ja valimoa."

Sinisalo on tehnyt uransa aikana suuria julkisia töitä, kuten esimerkiksi Helsingin musiikkitalon kuuluisa Laulupuut, jotka valettiin hänen alaisuudessaan Lapinlahden valimolla.

Seuraava suuri työ, viimeistelyvaiheessa oleva Paula Salmelan Rusakko-patsas, paljastetaan Lempäälässä vielä tänä vuonna ja sitäkin seuraava on jo työn alla. Suuria töitä Sinisalo tahtoisi myös tulevaisuudessa tehdä.

Sinisalon koira on seurannut haastattelua uskomattoman kärsivällisesti, mutta nyt uskollinen ystävä alkaa käydä levottomaksi – on pyyntiaika ja Säkylän lintuvedet odottavat.

On aika sulkea valimon ovi ja päästää mies suurimman intohimonsa, metsästyksen pariin.

Taidevalimo Facebookissa ja Instagramissa: @taidevalimo